Nai­nen löy­tyy kah­tia hal­kais­tu­na kes­keltä Ruot­sin ja Tans­kan yh­distävää Juu­tin­rau­man sil­taa, mikä pa­kot­taa malmö­lai­sen ja köö­pen­ha­mi­na­lai­sen et­sivän yh­teis­työhön. Eikä ta­paus jää yh­teen ruu­mii­seen te­kijän lei­ki­tel­lessä sekä po­lii­sin että uu­sien uh­rien­sa kans­sa kuin mikä­kin Rin­gut ja Sawt näh­nyt psy­ko­paat­ti.

Puit­teil­taan ko­mea ja ta­ri­nal­taan vä­hintään­kin kes­kin­ker­tai­sen mie­len­kiin­toi­nen skan­di­dek­ka­ri ka­rah­taa lu­jas­ti ka­ril­le har­vi­nai­sen epä­sym­paat­ti­sen ja suo­ras­taan är­syttävän naispääo­san ta­kia. As­per­ge­ria sai­ras­ta­va kylmä työ­nar­ko­maa­ni, jon­ka toi­mis­sa ei tun­nu ole­van mitään jär­keä te­kee sar­jan seu­raa­mi­ses­ta yhtä miel­lyttävää kuin kis­san nie­le­mi­sestä vas­ta­kar­vaan. Yh­teis­kun­ta­kel­vo­ton kan­san var­ti­ja on hah­mo­na gen­ressä to­ki tuo­re, mut­ta kun hah­mon po­lii­si­not­teis­sa ei ole us­kot­ta­vuut­ta on pe­li me­ne­tet­ty. Pa­pe­ril­la hy­vin mie­len­kiin­toi­nen ta­paus, mut­ta koh­da­tes­sa to­del­li­nen pet­ty­mys.