Do­me Ka­ru­kos­ki on me­nes­tys­vauh­dis­sa. Na­pa­pii­rin san­ka­rit kiertää Suo­mea 80:llä ko­piol­la ja on saa­nut lentävän lähdön ul­ko­mai­sil­la elo­ku­va­si­vuil­la. ”­Kou­kut­ta­va ko­me­dia”, kir­joit­ti Huf­fing­ton Post ja an­toi toi­sek­si par­haat pis­teensä. To­ron­to Star nä­ki ”­reis­sus­sa rähjään­ty­neessä” ko­me­dias­sa ”­huo­mat­ta­vaa char­mia”. Lap­land Odys­seun ni­mellä fil­mi sai maail­ma­nen­si-il­tan­sa To­ron­ton fil­mi­juh­lil­la. Se pää­see teat­te­rei­hin myös Rans­kas­sa, du­bat­tu­na ja ni­mellä Ve­ry Nor­dic Trip.

Oh­jaa­ja ei ole läh­te­nyt las­kel­moi­den te­kemään va­ka­vam­man tyttöe­lo­ku­van, Kiel­le­tyn he­delmän, jäl­keen ta­kuu­var­maa ril­lu­ma­reitä äijä­po­ru­kal­la. Pek­ko Pe­so­sen kä­si­kir­joit­ta­ma Na­pa­pii­rin san­ka­rit on mu­hi­nut jo vuo­sia. Hel­sin­ki Fil­mi sai mu­kaan kan­sainvä­li­set tuot­ta­ja­kump­pa­nit, ruot­sa­lai­sen Anag­ram Pro­duk­tio­nin ja ir­lan­ti­lai­sen Ripp­le Worl­din, jol­loin tuo­tan­to käyn­nis­tet­tiin.

E­lo­ku­van bud­jet­ti on sa­maa luok­kaa kuin Ris­to Räppääjällä ja pol­ku­pyörä­var­kaal­la, Har­junpäällä ja pa­han pa­pil­la sekä Wuo­li­jo­ki-his­to­rii­kil­la Hel­la W. 1,7 mil­joo­nal­la eu­rol­la on saa­tu ku­vil­taan kul­ke­vaa ja sä­vykästä jäl­keä La­pin hen­gen­sal­paa­vis­ta mai­se­mis­ta. Elo­ku­vas­sa ol­laan ko­ko ajan tien päällä, jo­ten vaih­tu­vat ku­vaus­pai­kat ja ti­lan­teet vi­li­sevät sil­missä. Efek­tit­kin on hiot­tu va­kuut­ta­vik­si.

Ta­ri­naa vetää rem­mi nuo­ria kas­vo­ja. Tu­tuin on Jas­per Pääkkö­nen, sym­paat­ti­sin Jus­si Va­ta­nen en­simmäi­sessä elo­ku­vas­saan, ja hel­lyttä­vin Ti­mo La­vi­kai­nen, jo­ka te­kee taas osu­van perä­ka­ma­rin­poi­ka­roo­lin.

Pää­kol­mi­kon lisäk­si si­vuo­sis­sa vie­rai­lee var­mo­ja tai­ta­jia, ku­ten Miia Nuu­ti­la ja tv-koo­mik­ko­na suo­sit­tu Ka­ri Ke­to­nen. Ke­to­nen on ju­tun nilk­kimäi­nen kil­pa­ko­si­ja, Pik­ku-Mik­ko, jo­ka on­nis­tuu mai­niol­la mi­mii­kal­laan pus­ke­maan tuul­ta päin lä­hes Pe­li­kaa­ni­mies-b­ra­vuu­rin­sa ve­roi­ses­ti. Pa­me­la To­la tuo pai­nok­kuut­ta di­gi­bok­si-O­dys­seus­taan ko­to­na odot­te­le­van Pe­ne­lo­pen roo­liin.

Jan­nen, Räihä­sen ja Ka­pun di­gi­bok­sin et­sintä han­gis­ta ja nie­tok­sis­ta ei kuu­los­ta kaik­kein vir­kuim­mal­ta ideal­ta. Mut­ta bok­si on vain käyn­tiin­pa­ni­ja, fil­mil­li­nen Mac­Guf­fin. Mies­ten metsäs­tys­vais­toa, lau­ma­hen­keä ja it­se­kun­nioi­tuk­sen saa­vut­ta­mis­ta­han tässä tut­ki­taan.

Pi­ni Hells­ted­tin vai­kut­ta­vin tal­viyön otok­sin ku­vaa­ma vei­ja­ri­ta­ri­na si­va­koi ris­tei­le­viä la­tu­jaan su­ju­vas­ti ja viih­dyttäväs­ti. Ää­ni­rai­dal­la kuul­laan Lan­ce Ho­ga­nin al­ku­peräis­mu­sii­kin lisäk­si iki­suo­sik­kien soit­to­vir­taa. Ka­se­va soi to­si ko­meas­ti ja il­mentää ar­mot­to­mien olo­jen suo­ma­lais­me­lan­ko­liaa, jo­hon ris­ti­rii­dan tuo Lee­vi and the Lea­ving­sin hir­te­hi­syys. (To­sin lop­pu­teks­tien ai­ka­na Gös­ta Sundq­vis­tin On­nel­li­set esi­tetään Ves­te­ri­sen ja Jon­na Gea­gean st­reit­tinä pop­pi­ver­sio­na, jos­ta kum­mal­li­ses­ti ko­ko­naan puut­tuu al­ku­peräi­nen iro­nia.)

Mark­ku Pölö­sen epäon­ni­sen Ral­li­rai­dan jäl­keen Ka­ru­kos­ki näyttää, mi­ten ko­me­dia saa­daan toi­mi­maan. Sil­ti elo­ku­va jää vail­li­nai­sek­si. Va­ka­vam­pi poh­ja­vi­re, ku­ten alun hir­si­puu­huu­mo­ri tai Pääkkö­sen Ka­pu-hah­mon ki­pui­lu, ei ni­vel­ly ko­hel­luk­seen, jo­ka yh­distää ka­ri­ka­tyy­rejä – luu­se­rit, uus­rik­kaat venäläi­set — lep­poi­saan maa­lais­ko­me­diaan. Ta­va­raa on tar­jol­la hiu­kan lii­kaa, jol­loin ih­mi­set taan­tu­vat tyy­peik­si. Pa­riin ot­tee­seen kä­sillä on vaa­ra, että kat­so­taan haus­kaa mur­ret­ta pu­hu­via ek­soot­ti­sia lap­pi­lai­sia hiu­kan ala­viis­toon. Se ei var­mas­ti ole ol­lut tar­koi­tuk­sel­lis­ta.

Tur­va­vyöhönsä juut­tu­va Ka­pu tuo mie­leen Mat­ti Ijäk­sen mat­ka­ko­me­diat . Ho­tel­lin käytävällä hyl­keenä nais­ta ta­voit­te­le­va La­vi­kai­sen Räihä­nen ruu­miil­lis­taa rie­mas­tut­ta­vas­ti La­pin po­jan lan­nis­tu­ma­ton­ta si­sua. Ka­ru­kos­ken tut­tu sydä­mel­li­syys­kin var­mis­tuu lop­pu­ku­vas­sa, kun puun juu­rel­le pan­naan kir­vestä. Na­pa­pii­rin san­ka­rit ovat ai­ka ve­li­kul­tia, mut­ta täy­del­li­nen ko­me­dia kai­pai­si muu­ta­kin kuin poi­ka­mais­ta ku­jei­lua.

San­ka­reis­sa on yk­si­tyis­koh­tien ta­jua (ja ta­jut­to­mia yk­si­tyis­koh­tia, ku­ten tuu­len kul­jet­ta­ma pot­ku­kelk­ka), mut­ta ei ai­van sitä ko­ko­naisnä­ke­mystä, jo­ka saat­tai­si il­ki­ku­ri­set, eril­li­set ideat sä­vykkääs­ti luon­te­vaan ta­sa­pai­noon. Ko­me­dian huu­mo­ri kum­puaa pa­ko­te­tum­min kuin va­ka­vat ai­nek­set Tum­mien per­hos­ten ko­dis­sa tai Kiel­le­tyssä he­delmässä. Ja Tyttö sinä olet täh­ti tai­taa edel­leen ol­la Ka­ru­kos­ken raik­kain, on­nis­tu­nein elo­ku­va. (HB)