Bat­ma­nin jat­ko-o­sa on yllättäen kestä­nyt ai­kaa mil­tei pa­rem­min kuin edeltäjänsä. Suu­rin syy tähän on se, että oh­jaa­ja Tim Bur­to­nin oma au­teur-jäl­ki nä­kyy pal­jon pa­rem­min ma­kaa­be­rei­na vi­ri­tyk­sinä, kun Bat­man tyy­tyi ole­maan ai­ka suo­ra­vii­vais­ta me­noa.

Aiem­min tun­tui, että Bat­ma­nin pa­luu (suo­men­nos on tässä muo­dos­sa al­ku­teks­teis­sa) jäi edeltäjästään, kos­ka Bur­to­nil­la on pie­niä vai­keuk­sia saa­da jat­ko-o­sa käyn­tiin hyvän de­byy­tin jäl­keen. To­ki Bat­man esiin­tyy vähän en­simmäi­sen tun­nin ai­ka­na. Me­no on niin roi­sia, et­tei tämä ole tar­koi­tet­tu ai­na­kaan per­heen pie­nim­mil­le. Lo­pul­ta tämä saat­taa­kin ol­la kestä­vin osa pitkää

e­lo­ku­va­sar­jaa.

Si­vuo­sat toi­mi­vat eri­no­mai­ses­ti. Elo­ku­va al­kaa haus­kas­ti Ping­vii­nin syn­tymällä (jos pitää mus­tas­ta huu­mo­ris­ta). Viemä­rien val­tias­ta näyt­te­lee su­ve­ree­nis­ti Dan­ny De Vi­to, Mic­hel­le Pfeif­fer sä­hi­see Kis­sa­nai­sen roo­lis­sa.. Lii­ke­mies­rois­to Max Sh­rec­kinä Ch­ris­top­her Wal­ken, jo­ka ha­luaa imeä Got­ham Ci­tyn sähköt käyttöönsä.