Ka­na­da­lai­nen yh­teis­kun­ta aset­tuu ame­rik­ka­lai­sen ja poh­jois­mai­sen mal­liin vä­liin. Yh­teis­kun­ta ei tun­nu yhtä vä­ki­val­tai­sel­ta kuin etelämpänä. Jää­kiek­ko on­kin sit­ten toi­nen jut­tu.

Paul New­ma­nin Lämä­ri-e­lo­ku­va ei ol­lut mitään liioit­te­lua, sillä alem­pien kas­tien tap­pe­lu­lii­gois­sa ei ur­heil­la, vaan kerätään yleisöä ylenmääräi­sillä tap­pe­luil­la. On­nek­si kä­hinät näyttävät yhtä to­del­li­sil­ta kuin John­ny Puu­man va­paa­pai­ni, jo­ten ko­vin suu­ria va­hin­ko­ja ei tu­le. Val­koi­nen jää on pettämätön: yhtään ve­ri­pi­sa­raa ei näy.

C­hiefs on suu­ri tyh­myy­den ylis­tys. Tyh­mim­piä ovat lip­pun­sa lu­nas­ta­neet.