Peh­mo­por­nah­ta­va tei­ni­ko­me­dia puu­ma­jah­tiin läh­te­vistä col­le­ge-jan­nuis­ta, jois­ta osa jo­pa se­litämättömäs­ti pää­tyy vink­sah­ta­nee­seen pa­rin­vaih­toon tois­ten­sa äi­tien — ja mel­kein isien­kin — kans­sa. Mikään ei to­del­la­kaan ole enää pyhää, mut­ta tätä ei ole tar­koi­tus­kan ot­taa va­ka­vas­ti — ja siinä pii­lee tämän es­toit­ta rön­syi­levän ö-luo­kan viih­dyk­ken pie­ni viehä­tys.

Ai­vo­so­lut ovat tässä vain tiellä ja hah­mot ovat enintään funk­tio­naa­li­sia, mut­ta tees­ken­te­lemättömässä ja kaa­vaa il­ki­ku­ri­ses­ti yhtäai­kaa nou­dat­ta­vas­sa ja rik­ko­vas­sa sä­hel­lyk­sessä on oma viehä­tyk­sensä. Ame­ri­can Pie -lei­ma tästä puut­tuu, mut­ta sa­maa hu­na­ja­kip­poa ko­lu­taan an­tau­muk­sel­la. Nyt se­mi­pa­ro­dian vi­vah­teel­la.