Poor white trash -termin alle sijoittuvaa amerikkalaisväestöä on kuvattu monisäikeisesti kautta elokuvahistorian.
Poor white trash -termin alle sijoittuvaa amerikkalaisväestöä on kuvattu monisäikeisesti kautta elokuvahistorian. Eksploitaation keinoin esillepantu köyhälistö revittyine perhesuhteineen sekä alati kasvavine päihdeongelmineen on tarkasti pureskeltu. Lähiökurjuudella viihdyttäminen vaatii jo uusia näkökulmia.
6-vuotias Moonee hallinnoi ikäisekseen laajaa reviiriä. Kavereiden kanssa puuhastellaan motellikylien laitamilla. Valvonta ontuu, kasvatus on puolinaista. Kotiintuloajat vaikuttavat kosmeettisilta. Kun rajat ovat jääneet vetämättä, kiinnostus laittomuuksia kohtaan kasvaa. Vahingoilta on mahdotonta välttyä.
Lapsen maailmassa leikit syntyvät näillä pelimerkeillä vaikka haaveet ovatkin korkeiden aitojen takana — Disney Worldissa. Motellielämä maailman johtavan huvipuiston varjossa ei täyty glamourista. Mutta ei tarvitsekaan. Räävitön pikkulikka pyörittää omaa sirkustaan Magic Castle -motellin ympäristössä — ilman puiston viihdykkeitä.
Florida Project soimaa hutiloitua vanhemmuutta suorin sanoin. Takana velloo laajempia, olosuhteisiin liittyviä ongelmia. Kasvatukselliset tehtävät saavat uudet mittakaavat. Äidin päihdeongelma ja rahanhenkintakeinot eivät ole olennaisia pikku-Mooneen näkökulmasta. Tärkeintä on saada päivittäiset hampurilaiset ja jäätelöt. Keinoilla ei ole väliä.
Brooklynn Prince on poikkeuksellinen lapsitähti. Ohjaaja Sean Baker saa pienestä kultakimpaleesta irti aikaihmiselle vieraita syvyyksiä. Motellin talonmies (Willem Dafoe) auttaa asukkaita pysymään ihmisyyden puolella. Vaikka työsarka on mahdoton, halu uskoa talkkari-Bobbyn todellisiin tarkoitusperiin välittyy.
Lapsuuden ihmeellisyyttä on tuskin mahdollista kuvata lohdullisempaan sävyyn. (VA)