Miksi elokuvan nimeä ei ole suomennettu reilusti Punahilkaksi?
Miksi elokuvan nimeä ei ole suomennettu reilusti Punahilkaksi? Saduilla ei taida olla enää tulevaisuutta, vaikka klassisimmat ovat rajuja tarinoita siinä missä Shakespearen näytelmät.
Ohjaajana toimii Twilight-työstään tunnettu Catherine Hardwicke, mutta mitään uskonnollista moralismia ei ole tarjolla. Ketään ei käännytetä kristilliseen uskoon. Rajuin väkivalta on toki siivottu pois.
Suurin ongelma on lapsellinen tapa ilmoittautua ihmissusigenreen. Se tehdään ilman lapsenomaisuutta, mustaa huumoria ja täysin vakavalla naamalla. Harmi sinänsä, sillä Punahilkan suden yhdistäminen ihmissusiteemaan on hyvä idea. Molempien pontimena on kätketty seksuaalisuus, metsän keskellä piileskelevä alkukantaisuus.
Itse susi on sentään vaikuttava ilmiö, mutta kaikki näyttelijät, hyvätkin, tuntuvat tavoittelevan banaalia ja samalla yhdentekevää ilmaisua. Alinäyttelyä, ehkä.
Levy sisältää “provokatiivisen” vaihtoehtolopun. Kovin järkyttävä ei sekään ole, joten kannattaa valita teatteriversio ja katsoa vaihtoehtoinen loppuminuutti myöhemmin.
Referenssiluokan kuvaa ja ääntä, jos ei siloiteltu ja tyylitelty ilmaisu häiritse. Ekstroissa 66 min. dokumentit, kuva-kuvassa –kommenttiraita, 9 min. poistettua kohtausta, 3 min. hupiotoksia ja kaksi musiikkivideota. (PS)