Näennäi­ses­ti täy­del­listä elämää viettävä uu­tis­re­port­te­ri An­ge­li­na Jo­lie pistää elämänsä täys­re­mont­tiin kuul­tuaan en­nus­ta­jal­ta että hä­nellä on vain viik­ko ai­kaa elää. Edward Burns hiihtää perässä mie­henä, jon­ka kans­sa Jo­lien kuu­lui­si ol­la.

Hio­tun ul­ko­kuo­ren­sa al­la tämä on var­sin me­kaa­ni­nen ro­mant­ti­nen ko­me­dia, jos­sa tehdään kaik­ki ne ju­tut, jot­ka pitää­kin mut­ta il­man to­del­lis­ta mer­ki­tystä. Tut­tu ope­tus siitä et­tei elämäänsä pidä elää mui­den eh­doil­la on to­ki hyvä ja Jo­lie ta­pan­sa mu­kaan ihas­tut­ta­va, jo­ten to­ki tämä lep­poi­sas­ta viih­teestä käy.

Au­dio­vi­suaa­li­ses­ti on­nis­tu­nut to­teu­tus tar­joaa run­saas­ti vi­rik­keitä mo­lem­mil­la rin­ta­mil­la. Ku­va on lievää reu­navä­rinää lu­kuun ot­ta­mat­ta miel­lyttävän sä­vykäs, kii­tettävän tark­ka ja vai­vat­to­man on­gel­ma­ton. Ää­ni­rai­ta on sel­keä, eloi­sa ja gen­re huo­mioi­den ti­la­ku­val­taan jo­pa poik­keuk­sel­li­sen jä­sen­ty­nyt. Toi­sin kuin kan­nes­sa väi­tetään on le­vy täy­sin ekst­ra­ton. (IJ)