Starz-kanavan gladiaattorisarja on kuin Roomaan valtakuntaan siirretty tooga-versio HBO:n Deadwoodista.
Starz-kanavan gladiaattorisarja on kuin Roomaan valtakuntaan siirretty tooga-versio HBO:n Deadwoodista. Gladiaattorikoulun johtaja Batiatus (John Hannah) on kuin Deadwoodin Al Swearengenin yhä itsestään epävarma esi-isä, joka pyristelee irti oman höpertyvän isänsä otteesta etsiessään paikkaansa auringossa.
Batiatusta ja Swearengenia yhdistää sama häikelemättömyys, joka osoittautuu suureksi eduksi heidän kummankin ajaessa omaa etuaan omissa syrjäisissä maailmankolkissaan. Batiatus on tässä vielä pieni kala, joka yrittää vasta syrjäyttää ahneempansa tieltään, mutta sukujuuret on helppo kuvitella — eikä tässä haittaa, että sekä Hannah että Swearengenia näytellyt Ian McShane ovat kumpikin brittejä.
Veri lentää ja vaatteet karisevat ronskein ottein, mutta eksploitaatio tuntuu perustellulta. Orjien ja ottelijoiden elämät ovat halpaa valuuttaa, eikä isännän tarvitse kysellä heidän toiveitaan yhtään sen enempää kuin shakkilaudan solttunappuloilta yleensäkään. Väkivahvan ja voitokkaan gladiaattorin status saattaa kehässä lähennellä jumalaa, mutta arenan ulkopuolella osa on koruton. Sarjan nimi, kuten myös sarjan alkukuvat, lupailevat kuitenkin, että muutosta on ilmassa.
Sarja on ajankuvaltaan ehkä hivenen kapeakatseisempi kuin HBO:n samanhenkinen Rooman valtakuntaan ytimeen sijoittunut sarja "Rooma", mutta iskevyydessä ja keplottelun juonikkuudessa ei tässä havitä piiruakaan. Tässä mielenkiinto tuntuu jopa kantavan pitemmälle kuin yleensä laatusarjoistaan tunnetun HBO:n tuotannossa.
Tämä kausi on itse asiassa sarjan toinen tuotantokausi, mutta sijoittuu kuitenkin kronologisesti aikaan ennen alkuperäistä "Blood and Sands" -tuotantokautta. Syynä poukkoiluun on ensimmäisen kauden tähden Andy Whitfieldin sairastuminen syöpään, jonka johdosta tuottajat päättivät kelata tapahtumia pari vuotta taaksepäin. Kirk Douglasin tähdittämästä Spartacus-elokuvastakin tuttuihin vaiheisiin päästäneen siis seuraavan kauden myötä, mutta tässä eletään vielä aikaa ennen suurta kapinaa.
Kiitettävä kuva ja ääni ovat molemmat hyvin mukana luomassa menneiden aikojen illuusiota. Budjetin rajoitukset eivät juuri pomppaa silmille, vaikka useampi tietokonetehostein ehostettu otos jää hitusen liian pehmeäksi ja syvyydeltään arvelluttavaksi haastaakseen alan parhaimmistoa tuotantoarvoissa. Tällä ei kuitenkaan ole käytännössä mitään merkitystä, sillä brutaalin juonikkaat tapahtumat ja hyvät näyttelijäsuoritukset imaisevat vaivatta mukaan tapahtumiin.
Kauden kuusi osaa on taltioitu kolmelle levylle. Mukana ekstroina making of (14m35), mokia (5 min.), näyte paneelikeskustelusta (6 min.), kiertelyä kuvauksissa Lucy Lawlessin kanssa (6 min.) ja koosteet aseista (3 min.), lopun taistelukohtausten luomisesta (6 min.), silpomisesta (2 min.), jälkituotannosta (7 min.), tuotantosuunnittelusta (4 min.), puvustuksesta (6 min.) ja finaali 3D:nä (6 min.). Kausi on tässä arvosteltu kaikki neljä tuotantokautta sisältävältä boksilta: "Spartacus - Complete Collection". (IJ)