Puo­lan­juu­ta­lai­sen pia­nis­tin ja sä­veltäjän Wla­dys­law Sz­pil­ma­nin (1911-2000) omaelämä­ker­taan pe­rus­tu­va hu­maa­ni ja ins­pi­roi­va sel­viy­ty­mis­ta­ri­na. Ta­pah­tu­mat si­joit­tu­vat toi­sen maail­man­so­dan ai­kai­seen Var­so­vaan nat­sien al­kaes­sa val­loit­taa Eu­roop­paa ja jat­ku­vat ai­na so­dan lop­puun as­ti. Elo­ku­va on Sz­pil­ma­nin he­ti so­dan jäl­keen kir­joit­ta­mal­le teok­sel­le var­sin us­kol­li­nen ku­va­tes­saan jär­kyttä­viä­kin ta­pah­tu­mia kylmän ob­jek­tii­vi­ses­ti, kiih­koi­le­mat­ta. Sz­pil­man sel­viy­tyy so­das­ta hen­gissä op­ti­mis­miin poh­jaa­val­la elämän­ha­lul­laan ja en­nen­kaik­kea in­to­hi­mol­laan mu­siik­kiin. Frédé­ric Cho­pi­nin mu­siik­ki oli Sz­pil­ma­nil­le tär­keää ja myös elo­ku­vas­sa maan­mie­hen sä­vel­lyk­set ovat mer­kittävässä roo­lis­sa. (MT)

Ro­man Po­lans­ki ei ereh­dy ku­vaa­maan pelkkää juu­ta­laisg­he­ton kär­si­mystä, vaan ha­luaa näyttää vas­ta­pai­no­na ih­mi­sen ha­lun ko­hot­tau­tua erään­lai­seen "py­hyy­den" ti­laan, jol­le Puo­las­sa on maail­man­his­to­rian mels­keissä eu­roop­pa­lai­sit­tain ol­lut ta­val­lis­ta suu­rem­pi ti­laus. Ko­hot­tau­tu­mi­sen vä­li­ne on tällä ker­taa ju­ma­lai­nen mu­siik­ki, mut­ta se voi ol­la myös hen­ki­nen yh­teys, us­kon­nol­li­nen ko­ke­mus tai me­ta­fyy­si­nen ih­me. Tästä saa ai­na­kin hen­toa esi­ma­kua kat­so­mal­la elo­ku­van. (PS)