Eng­lan­ti­lai­sen Roald Dah­lin las­ten­kir­jaan pe­rus­tu­va seik­kai­lu po­jas­ta, jon­ka har­tain haa­ve on päästä nä­kemään sa­la­peräi­sen suk­laa­teh­tai­li­jan sa­tu­mai­nen teh­das. Mu­siik­ki­nu­me­roi­ta ja sket­sejä hyö­dyntävä elo­ku­va on val­loit­ta­van ten­hoa­va ja selväpäi­sen hul­lun­ku­ri­nen sa­tu, jo­ka toi­mii ko­mea­na ki­ma­ra­na sir­kusnäytök­sen lail­la.

Ge­ne Wil­der ei ol­lut kir­jai­li­jan va­lin­ta pääo­saan ja useam­pi eri­mie­li­syys elo­ku­van te­kijöi­den kans­sa sui­vaan­nut­ti Dah­lin muu­ten­kin sa­nou­tu­maan lop­pu­tu­lok­ses­ta ir­ti. Sil­ti ky­seessä on ke­peäas­ke­li­nen ja huo­li­tel­tu seik­kai­lu, jo­ka nau­rat­taa ja ih­me­tyttää ko­ko tar­joa­man­sa mat­kan ajan. Myös Wil­der is­tuu roo­liin­sa täy­del­li­ses­ti. Il­mes­ty­mis­vuo­naan tämä ei ol­lut vielä hit­ti, mut­ta elo­ku­va on sit­tem­min ki­ri­nyt is­kuaan eta­na­dy­na­mii­tin lail­la ja saa­vut­ta­nut myös kult­tis­ta­tus­ta.

Suk­laas­ta teh­ty pu­ro ja Oom­pa-Loom­pa -o­lio­den mar­si ovat tämän oma­lei­mai­sim­mat ve­to­nau­lat, mut­ta näi­den ohel­la mu­kaan mah­tuu rei­lu kat­taus ai­toa ja kau­niis­ti ikään­ty­nyttä hu­pai­lua. To­ki suk­laa­pu­ro näyttää ny­ky­kat­san­nos­sa ohuel­ta ja ko­jeet puh­toi­sen yk­sin­ker­tai­sil­ta, mut­ta tämä ei elo­ku­van te­hoa vä­hennä vaan päin­vas­toin ko­ros­ta­vat sen sa­tu­mai­suut­ta. Jo­pa ny­kypäivän mi­nec­raf­tien kyllästämä 9-vuo­tias si­vus­ta­kat­so­ja ha­keu­tuu tämän ää­reen kuin epä­huo­mios­sa.

E­lo­ku­va pe­rus­tuu Roald Dah­lin kir­jaan "C­har­lie and the Cho­co­la­te Fac­to­ry" (1964).