Vii­si nuor­ta mat­kaa vuok­ramö­kil­le kes­kel­le kor­pea, missä Rin­gun vi­deo­ka­se­tin esias­te käyn­nistää rie­naa­vat tap­po­juh­lat. Näissä puu­his­sa sit­ten vierähtää­kin 80-mi­nuut­tia ke­peäs­ti.

Kau­hue­lo­ku­vien sar­jas­sa kult­tis­ta­tuk­seen nous­sut Sam Rai­min de­byyt­tioh­jaus huo­kuu amatöö­rimäistä in­toa elo­ku­van te­koon ja on­nis­tuu yhä viehättämään re­hel­li­sen yk­sin­ker­tai­sel­la ja ra­hat­to­mal­la asen­teel­laan. Bud­jet­ti­luok­ka on epäi­lemättä vai­kut­ta­nut elo­ku­van mi­ni­ma­lis­ti­seen il­mee­seen ja nol­la­ta­ri­naan, mut­ta jos jo­ta­kin, on lop­pu­tu­los tii­viin te­ho­kas. Elävä ka­me­ra­työs­ken­te­ly on edel­leen tämän suu­rim­pia vah­vuuk­sia.

Sy­kettä tämä ei enää juu­ri­kaan nos­ta­ta, vaik­ka kaik­ki kau­hun ele­men­tit ovat pai­koil­laan eivätkä hal­vat te­hos­teet­kaan ole toi­vot­ta­man ikään­ty­neitä. Ko­me­diak­si tätä ei myöskään saa sa­noa, vaik­ka lat­tial­la ir­ral­laan sät­ki­vissä raa­jois­sa, lat­tia­luu­kun raos­ta kur­kis­ta­vas­sa kom­men­taat­to­ris­sa ja hah­mo­jen ede­sot­ta­muk­sis­sa täl­lai­sia­kin piir­teitä on help­po nähdä. Lop­pu­tu­los on elo­ku­va­his­to­rial­li­ses­ti mie­len­kiin­toi­nen, kau­hul­taan peh­moi­nen jän­ni­ty­se­lo­ku­va, jo­ka on par­haim­mil­laan nos­tal­gia­huu­ruis­sa nau­tit­tu­na.