O­ma­laa­tui­nen elo­ku­va mie­hestä, jo­ka me­nettää sa­man päivän ai­ka­na työnsä, vai­mon­sa ja ta­lon­sa. Omal­la nur­mi­kol­laan kaik­kien ta­va­roi­den­sa kans­sa telt­tail­les­sa elämä al­kaa kui­ten­kin jo­ten­kin luo­via ta­kai­sin oi­keil­le uril­leen.

Pie­nellä vii­den mil­joo­nan dol­la­rin bud­je­til­la teh­ty elo­ku­va on vir­kistävä se­koi­tus su­ru­mie­listä draa­maa ja ko­ko ase­tel­man ä­lyttö­myy­destä väistämättä nou­se­vaa ko­me­diaa. Will Fer­rel­lin ural­la elo­ku­va edus­taa har­vi­nai­sem­pia draa­ma­roo­le­ja, jon­ka lä­hin naa­pu­ri löy­tyy ko­me­dias­ta "Ai­dos­ti ou­toa". Sym­paat­ti­sen epäon­nis­tu­jan, jol­lai­nen Fer­rell tässä on, ede­sot­ta­muk­sil­le on ul­ko­puo­li­se­na help­po he­ko­tel­la, vaik­ka ko­miik­ka syn­tyy­kin hy­vin pie­nistä asiois­ta.

D­raa­man osal­ta elo­ku­va jää sitä vas­toin jä­sen­tymättömäk­si epi­so­dik­si — pa­lak­si ab­sur­dia elämää, jon­ka pää­te­pis­te jää lei­ju­maan jon­ne­kin ho­ri­sont­tiin. Miestä aut­ta­va pik­ku­poi­ka (Ch­ris­top­her C. J. Wal­la­ce) on hyvä ai­sa­pa­ri ja ehkäpä elo­ku­van ai­noa hah­mo, jon­ka elämä on oi­keas­ti rai­teil­laan. Naa­pu­riin il­man miestään muut­ta­va rou­va (Re­bec­ca Hall) tuo draa­maan pal­jon mah­dol­li­suuk­sia, mut­ta nämä jä­tetään pitkäl­ti il­maan. Ja it­se pääo­san ka­ve­riin ei lo­pul­ta päästä tu­tus­tu­maan siinä mää­rin että jat­kos­ta oli­si mitään lu­pauk­sia. Elämässä mikään ei to­ki ole var­maa tai yk­sin­ker­tais­ta, jo­ten sikä­li rat­kai­su lisää ta­pah­tu­mien elämän­ma­kui­suut­ta.