Per­soo­nal­li­suushäi­riöstä kär­sivä nai­nen (K­ris­ten Wiig) voit­taa lo­tos­sa 86 mil­joo­naa dol­la­ria ja päättää eheyttää elämänsä ryh­tymällä oman TV-talks­hown­sa juon­ta­jak­si. 150.000 dol­la­ria jak­sol­ta mak­sa­va roo­li­leik­ki on ehkä kaik­kien ai­ko­jen kal­lein­ta ja jul­ki­sin­ta te­ra­piaa, mut­ta yllättäen se tun­tuu toi­mi­van sekä te­ra­pia­na että viih­teenä.

Re­nee Zel­lwe­ge­rin täh­dittämästä "Nur­se Bet­ty":stä muu­ta­man as­ke­leen ver­ran koh­ti sa­maa kie­lek­keen reu­naa jat­ka­va draa­ma­ko­me­dia on epä­ta­sai­nen, mut­ta myös oma­peräi­nen tai­pa­le. Täh­tensä oik­ku­jen mu­kaan vyö­ryvät tem­pauk­set hei­lu­vat jos­sa­kin hämärän ra­ja­mail­la, mut­ta kai­kes­sa hul­luu­des­sa tun­tuu ole­van syynsä. Ala­vi­rit­tei­nen elo­ku­va on lo­pul­ta yhtä pal­jon draa­ma kuin ko­me­dia­kin ole­mat­ta suo­ra­nai­ses­ti kum­paa­kaan, mut­ta kui­van huu­mo­rin nuo­ral­la­tans­sis­ta tämä on pas­se­li esi­merk­ki.