En ole näh­nyt al­ku­peräistä vuo­den 1978 kult­tie­lo­ku­vaa, jos­sa mur­haa­ja­na hää­ri High Chap­pa­ra­lin Buck eli Ca­me­ron Mitc­hell. Jo­ka ta­pauk­ses­sa ai­na­kin To­be Hoo­pe­rin uu­sin­ta­ver­sio toi­mii. Hy­vin jän­nittävä, oi­keaan tun­nel­maan ja ”­sen­se of won­der”-ais­tei­hin ve­toa­va ta­ri­na ker­too nuo­res­ta­pa­ris­ta, jo­ka muut­taa sa­la­peräi­seen vuok­ra­ta­loon, kym­me­niä vuo­sia sit­ten Hol­lywoo­din kul­ta-a­jan rien­nois­ta ra­pis­tu­nee­seen Lus­man Arms –­huo­neis­to­ho­tel­liin.

Ku­vas­toon kuu­luu siis synkän sa­lai­suu­den kät­kevän ra­ken­nuk­sen lisäk­si sa­lakäytä­viä, ”oop­pe­ran kum­mi­tus”, ok­kult­ti­sia merk­kejä ja työ­ka­lu­pak­kia kek­se­liääs­ti käyttävä mur­haa­ja. Pääl­le­kar­kauk­sia riittää, mut­ta ne eivät ole pääa­sia.