Toi­sen Jack Reac­her –e­lo­ku­van kes­kei­senä tee­ma­na toi­mii pää­hen­kilön mah­dol­li­nen isyys.

An­ne­taan siis kii­tos­ta isän tun­ne­tul­le hyväl­le maul­le. Jol­ti­sen­kin kaik­ki pe­rin­tei­set ja mo­der­nit klas­si­kot lu­ke­nee­na mie­henä hän on ai­na ymmärtä­nyt kun­non viih­teen mer­ki­tyk­sen. Muu­ta­ma vuo­si sit­ten hän ke­hui jenk­kei­hin muut­ta­neen brit­ti­kir­jai­li­ja Lee Chil­din (syn­tyjään Jim Grant) ro­maa­ne­ja.

O­len niitä sit­ten paah­ta­nut kym­men­kun­ta. En kui­ten­kaan ole edes us­kal­ta­nut ker­toa hä­nel­le, että näitä Jack Reac­her –­ta­ri­noi­ta on elo­ku­vat­tu. Hän ni­mittäin sai­si pas­ka­hal­vauk­sen kuul­les­saan, ku­ka esittää pää­hen­kilöä, li­ki kak­si­met­ristä en­tistä so­ta­po­lii­siup­see­ria.

Kai­kes­ta huo­li­mayya olin to­sin jo­pa myön­tei­ses­ti yllät­ty­nyt, kuin­ka esi­ku­vaan­sa ai­na­kin 20 sent­tiä ly­hyem­pi Tom Crui­se en­simmäi­sessä elo­ku­vas­sa (Jack Reac­her, 2012) on­nis­tui. Kak­ko­so­sa on­kin sit­ten huo­mat­ta­vas­ti tyl­sem­pi.

Lähtö­koh­ta on to­ki hyvä. Al­ku­peräi­nen ro­maa­ni Pa­luu pää­ma­jaan (2013, suo­men­nos 2014) on yk­si sar­jan par­hais­ta. To­sielämän mus­taa huu­mo­ria oli, että luin sat­tu­mal­ta kir­jan muu­ta­ma viik­ko en­nen BD-ver­sion jul­kai­sua. Ar­vio­ni on raa­kaa ja rei­lua, ku­ten on Reac­her­kin.

On ty­perää aja­tel­la, että elo­ku­van pitäi­si nou­dat­taa yk­si yh­teen ro­maa­nia. Mut­ta jos sitä hei­ken­netään tun­nel­man tai juo­nen muu­tok­sil­la, ei siinäkään ole mitään jär­keä.

Nyt tämä ei ole suu­rin on­gel­ma, vaan se, et­tei Chil­din vai­no­har­hais­ta juo­ni­ku­del­maa ole edes yri­tet­ty hyö­dyntää kun­nol­la. Ny­kyt­ril­le­rit tun­tu­vat me­nevän te­pas­te­luk­si, juok­sen­te­luk­si ja mättä­mi­sek­si.

Ku­vaa­vaa on se, että ma­te­maat­ti­sia ja nu­mee­ri­sia ih­meel­li­syyk­siä har­ras­tuk­sek­seen poh­dis­te­ke­le­van tais­te­lua­na­lyy­sit on ku­vat­tu kir­jois­sa pe­rin elä­myk­sel­li­ses­ti. Au­dio­vi­suaa­li­ses­ti tätä ei ole edes yri­tet­ty ku­va­ta.

Kah­den täh­den elo­ku­va saa kol­me täh­teä sik­si, että se on pois­ta­nut ai­noan kir­jois­sa är­syttävän kli­seen. Jo­kai­ses­sa ta­ri­nas­sa san­ka­ri saa rin­nal­leen nai­sen, jo­ka tu­lee mu­kaan ta­pauk­sen sel­vittä­mi­seen. Pa­kol­li­set lem­men­lei­kit on ku­vat­tu vai­vaan­nut­ta­van an­tiais­til­li­ses­ti. Elo­ku­vas­sa ro­man­tiik­kaa ei ku­va­ta oi­keas­taan lain­kaan.