Popin ja rockin historia tuntee leegion eksentrisiä tuottajavelhoja.
Popin ja rockin historia tuntee leegion eksentrisiä tuottajavelhoja. Hiljaiset puurtajat jäävät usein näiden jalkoihin: Phil Spector (tyttöbändit, Beatles, Ramones), Guy Stevens (Free, Mott the Hoople), Kim Fowley (kaikkea maan ja taivaan väliltä) ja Joe Meek (viittaan edelliseen).
Meek tuli tunnetuksi Shadowsien suosiota kalastelleesta Telstar-intsrumentaalista, joka nousi 1962 ennen näkemättömällä tavalla brittien jälkeen ykköshitiksi myös jenkeissä. Markkinat toimivat näin päin ensimmäisen kerran. Beatlesit muuttivat tilanteen pysyväksi vasta tämän jälkeen.
Musikaalisesti lahjaton Meek tunsi uuden tekniikan ja kehitteli uusia. Soundit olivat välillä banaaleja ja hassuja, mutta aina silloin tällöin jokin konsti toi hitin. Kovin moni ei tosin jäänyt popinhistoriaan Telstarin lisäksi. John Leytonin laulama Johnny Remember Me ja meillä Teddy and the Tigersin versiona tunnettu Heinzin (joka oli luultavasti lahjattomin alalla ikinä) Just Like Eddy olivat tunnetuimpia.
Meek ryösti säveltäjiltään ja muusikoiltaan minuuttipalkoillaan. Se tuskin kattoi hullun homoseksuaalin käytöksestä aiheutuneita traumoja. Jokin miehessä kuitenkin veti.
Ennen kaikkea Meek otti käyttöön erilliset raidat. Tähän aikaan isot yhtyeet iskivät biisit miltei livenä purkkiin. Meek taas leikkasi ja liimaili. Hän oli ensimmäinen musiikkia kotonaan tekevä nörtti, vaikkei macista voitu vielä uneksiakaan.
Vanhan rockin ystävä seuraa innoissaan elokuvan kulkua. Clem Cattini ja Alan Caddy soittivat jo alkuperäisessä Piratesissa. Richie Blackmore vilahtaa Screamin’ Lord Sutchin taustalla. Vain Vince Taylor on joukosta poissa.
Ennen kaikkea Con O’Neilin roolisuoritus pääosassa on huikea, mutta siihen on kirjoitettu turhan puuduttavaa lopun ajan sekoilua.
Aiheesta kiinnostuneen kannattaa hankkia Joe Meek Freak Beat –CD, jossa on paljon Meekin yhden hitin kokeiluja. Se on hillitöntä autoilumusiikkia. Kannattaa tosin varoa, ettei aja ojaan, kun ihmeellinen soundiratkaisu yllättää. Levyä on ollut myynnissä ainakin Helsingin Kalliossa, Black and White –liikkeessä.
Laadukas kuva ja ääni. Ekstroissa 20 min. dokumentti ja 15 min. poistettuja kohtauksia (mm. vaihtoehtoalku) ja kuvagalleria. (PS)