Ensimmäinen Bond-filmatisointi tehtiin Ian Flemingin vuoden 1958 romaanista, jonka nimen Markku Lahtela aikoinaan suomensi hauskasti ”Tohtori Ei”.
Ensimmäinen Bond-filmatisointi tehtiin Ian Flemingin vuoden 1958 romaanista, jonka nimen Markku Lahtela aikoinaan suomensi hauskasti ”Tohtori Ei”. Kirjasarja oli jatkunut jo hyvän aikaa, kunnes britit iskivät selluloidilla kultasuoneen.
Mukavan alkeellinen bond, jossa Sean Connery on animaalisimmillaan. Ei ihme, että Fleming aluksi puisteli päätään, kun hienostuneen agentin rooliin otettiin karvainen skotti.
Kömpelön kuvaustekniikan ja liian ilmiselvät trikkikuvat antaa anteeksi Conneryn debyytin, Ursula Andressin entréen ja John Housemanin tyylikkään roolin ansiosta.
Kuva on siisti, vaikka näyttääkin ajoittain ikänsä. Joitakin ”savukereikiä”. Älä usko takakantta. Ei mikään CinemaScope. Alkuperäinen teatterikuvasuhde oli 1.75:1. Alkutekstit ovat 1.61:1, laserlevy puolestaan 1.66:1. Vain mono, mutta menettelee. Kovin kovalla tätä ei voi luukuttaa, ääni tulee sen verran raakana. The Endin kohdalla musiikki vouvaa pahasti. Kannessa on myös väärä NTSC-aika.
Mainiot ekstrat: 42 min. dokumentti ”Inside Dr. No” tekee selväksi, että juuri ohjaaja muokkasi Conneryn Bondiksi, Andress dubattiin ja Bond-tunnarin sävelsi Monty Norman, mutta John Barry teki lopulta historiaa sovituksellaan. Myös Island-levy-yhtiön omistajaa Chris Blackwelliä jututetaan, sillä hän osallistui tuotantoon tuntiessaan reggaemiehenä Jamaican. Toinen dokumentti ”Terence Young: Bond Vivant”. Lisäksi ohjaajan ja näyttelijöiden kommenttiraidat, kuvagalleria, 1960-luvun tv-mainoksia, radiospotteja, trailereita ja 8-sivuinen trivialehtinen. (PS)