Amerikka on hullu maa ja Suomi tulee perässä.
Amerikka on hullu maa ja Suomi tulee perässä. En lähde arvuuttelemaan, mitä eduskunnan uusi puhemies Clint Eastwoodin sotaelokuvasta pitää, mutta ainakin kotimaassaan se sai kiihkoisänmaalliset raivoihinsa ja demokraattisimmat voihkimaan. Periaatteessa se tarkoittaisi erinomaista elokuvaa, mutta Eastwoodin filmografiassa tämä jää sujuvaksi rutiinityöksi, jonka voi toki nostaa suositeltavien joukkoon.
Amerikkalaisten oman ”simohäyhän”, Irakin sodassa kuuluisaksi tulleen Chris Kylen, työura sujui matemaattisella tarkkuudella, mutta kotonakin pitäisi pysyä henkisesti ja fyysisesti elossa. Elokuvan tarina on klisee, joka perustuu tositarinaan. Siihen ohjaaja pystyy puskemaan ammattitaitoisesti henkeä, mitä voi pitää saavutuksena.
Suuri ansio laskeutuu Bradley Cooperille, joka pustyy tehokkaasti karistamaan imagonsa pikkutyttöjen suosikkina ja sikailuelokuvien vakiotähtenä.
Elokuvan ansio ja heikkous on sen apaattinen realistisuus. Tarkka-ampujan toimia kuvataan kuin missä tahansa mies työssään –lajityypin elokuvassa. Parasta on se, että elokuva herättää enemmän ajatuksia jälkeenpäin. Tästä kohukin luultavasti aiheutui.
Itse haluaisin miettiä tätä allegoriana nykypäivän elämästä. Jos elämään haluaa tasapainon, urahaaveet joutuu unohtamaan. Tarkka-ampuja on kuin nykypäivän yrittäjä, poliitikko tai kutsumusammatissa toimiva ihminen, joka elää vain asialleen ja yhteisölleen. Perhe-elämästä tai normaalista arjesta on turha silloin haaveilla. Monet kuitenkin selviävät tästä luonnollisella kuolemalla ja kohtuullisin fyysisin vammoin.
Laadukas kuva ja erinomainen ääniraita. Eksroissa 60 min. dokumentit. (PS)