Edelleenkin hyvin tuore ja erilainen aikuisten perhe-sarja, joka voi aiheuttaa vaarallista addiktiota.
Edelleenkin hyvin tuore ja erilainen aikuisten perhe-sarja, joka voi aiheuttaa vaarallista addiktiota. Tyylikkäämpi kuin Versace, uskottavampi kuin tuhannen voltin sähköpaimeneen kytketty vasikka ja hauskempi kuin mikään muu tv-draama. Emmy-palkinnot eivät ole tulleet turhaan, vaikka suvantoja ehkäpä kakkoskaudelle mahtuukin edellistä kautta enemmän.
Kauden aikana kuvioihin astuu mukaan Tonyn kaavaileva sisar ja 10 vuoden kakun juuri kärsinyt kuumakalle, jotka molemmat aiheuttavat äitinsä tempuista vielä toipuvalle Tonylle ylimääräisiä vatsanpuruja. Ehdottomiin kohokohtiin kuuluu myös Tonyn vierailu kotikonnuillaan Italiassa sekä ruokamyrkytyksen mukanaan tuomat omituiset painajaiset. Vierailevina tähtinä mm. Janeane Garafolo, Alicia Witt (Cybil-sarjan Zoey), Sandra Bernhard ja Jon Favreau. Kaksi ensimmäistä jaksoa kantaa DS-ääniraitaa, mutta 3. alkaen ääni on koodattu 5.1 Dolbyksi. Ero on kuitenkin lähinnä kosmeettinen - äänimaisema rajoittuu edelleenkin melkeinpä täydellisesti etukanaviin. Tästä huolimatta, ääniraita on viimeistelty ja vakuuttava. Kuva on tavanomaisen lomitetun sijaan progressiivinen, minkä tuoman lisähyödyn näkeminen kuitenkin edellyttää asianmukaista soitinta ja näyttölaitetta. Lomitettunakin katseltuna kuva on erinomainen, sävyiltään tumma ja terävä. Ekstrat ovat vaatimattomat: traileri, musiikkivideo, haastatteluja, tribuutti Nancy Marchandin muistolle ja 3 minidokumenttia. (IJ)