Sex is Co­me­dy ku­vaa mu­kaan­sa­tem­paa­val­la ja fik­sul­la ta­val­la elo­ku­van­teon to­del­li­suut­ta. Ni­ki­tas­ta tut­tu An­ne Pa­ril­laud suo­ras­taan ki­helmöi to­del­li­suut­ta ol­les­saan oh­jaa­ja Brel­la­rin al­ter ego. On help­po ymmärtää, kuin­ka vai­keaa työtä oh­jaa­jat te­kevät herä­tel­lessään näyt­te­lijöitä jäyk­kyyk­sistään. Ku­vauk­sis­sa käy­tet­ty te­ko­pe­nis sym­bo­loi haus­kas­ti ko­ko elo­ku­vaa.

Myös Ro­man­ce X is­kee suo­raan yti­meen, jo­ta Mark Twain ku­va­si jo sa­ta vuot­ta sit­ten Mat­ka­kir­jeitä maas­ta –­sa­tii­ris­saan: mies ja nai­nen kul­ke­vat eri tah­tiin. Nai­nen kär­sii lä­hei­syy­den ja sek­sin puut­tees­ta pa­ri­suh­teen va­kiin­nut­tua. Tästä ei mac­ho­kult­tuu­reis­sa juu­ri pu­hu­ta. Ra­kas­te­lu­koh­tauk­set ovat ai­dom­pia kuin kos­kaan.

Laa­du­kas ku­va. Dia­lo­giin kes­kit­tyvät ää­ni­rai­dat. Le­vyl­le ei ole tal­len­net­tu ekst­ro­ja, mut­ta har­vem­min tähän hin­taan saa kah­ta eri­no­mais­ta elo­ku­vaa.