Mika Waltarin parhaimpiin novelleihin kuuluva Ei koskaan huomispäivää kääntyi mauttomaksi nimeksi Verta käsissämme.
Mika Waltarin parhaimpiin novelleihin kuuluva Ei koskaan huomispäivää kääntyi mauttomaksi nimeksi Verta käsissämme. Toteutus ylittää kuitenkin odotukset.
Kymmenen vuoden sotavankeudesta palaava luutnantti (Jussi Jurkka) pettää sotatoverinsa luottamuksen iskemällä tämän vaimon. Teko johtaa syyllisyydentuntoihin onnettomuuden seurauksena, vaikka sotavuodet opettivat, ettei elämällä ole juuri arvoa.
Siltasaaren ja Palacen miljööt lisäävät tunnelmaa. Pentti Siimes ja Tarmo Manni naurattavat homoseksuaalisviritteisissä rooleissaan, mutta Jurkka on parhaimmillaan, ”susikoiramaisimmillaan”. Loppuratkaisu ei aivan osu maaliinsa.
Alkuperäinen novelli tai pienoisromaani kuten Waltari niitä kutsui, löytyy kokoelmasta Koiranheisipuu.
Lumisten metsien tyttö on toinen William Markuksen ohjaus. Eksoottinen Lappi on ympäristönä Walentin Chorellin romanttiselle seikkailulle. Lappilaiset eivät tosin ole ollenkaan tällaisia kuin heitä elokuvassa kuvataan, enemmänkin seurallista väkeä.
Kuva on välillä erittäin hyvä ja välillä hyvin härmäinen. Raaka monoraita. Lumisten metsien tytön lumi palaa puhki. Pehmeäsoundinen mono. Ei ekstroja. (PS)