”On tah­di­ton­ta näyttää niin köyhältä”. So­siaa­lis­ta taus­taan­sa pa­ke­ne­va Hya­cinth ei an­na olo­suh­tei­den häi­ritä, kun kaik­ki kään­netään par­hain päin ta­voi­tel­taes­sa ylä­luo­kan ar­vos­tus­ta.

B­ri­teistä voi ol­la mon­ta mieltä, mut­ta it­sel­leen he ovat osan­neet ai­na nau­raa. Roy Clar­ke kir­joit­ti her­syvää dia­lo­gia. Yk­si par­hai­ta 1990-lu­vun brit­ti­huu­mo­ri­sar­jo­ja.

Kol­mel­la le­vyllä. Jak­sot: Isän ta­pa­tur­ma, Uu­si kirk­ko­her­ra, Aa­te­lis­kar­ta­no, Kirp­pu­to­ri, Dai­syn nuo­ri ra­kas­ta­ja, Ris­tiäi­set, Ou­to mies, Pal­ve­luk­ses­san­ne, Mrs. For­tes­cue, Kynt­tiläil­lal­li­nen, Hya­cinth gol­faa, Per­heon­gel­mia, Ons­low’n syn­tymäpäivä, Em­me­tin lau­la­ja, Le­lu­kaup­pa, Soh­va­ka­lus­to ja Eväs­ret­ki isän kans­sa.