Edes Kurosawa ei ollut profeetta omalla maallaan.
Edes Kurosawa ei ollut profeetta omalla maallaan. Japanilaisesta, chauvinistisesta näkökulmasta aivan liian länsimaisia elokuvia tehnyt mestari joutui 1970-luvulla niin ahtaalle, että hän turvautui neuvostoliittolaiseen rahoitukseen ja filmasi Vladimir Arsenejevin omaelämänkerrallisen teoksen.
Japanilais-venäläinen tuotanto nousi Kurosawan tuotannon merkkiteokseksi ja yhdeksi kaikkien aikojen filosofisimmista luonnon ja inhimillisyyden kuvauksista.
Rousseaulaisen jalon villin, taigalla elävän goldi-heimolaisen (mainio Maksim Munzuk), kuvaus siinä missä Mowgli, Tarzan tai Truffautin Kesytön. Voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin 1976.
Elokuvan katsominen aiheuttaa fyysistä kipua, sillä alkuperäinen laajakuva on rajattu raa’asti peromteiseen ruutuun välittämättä siitä, miten dialogi tai toiminta on alun perin järjestetty kameralle. Ensimmäinen kohtaus sisältää koko kuvainformaation, mutta siitä ei ole juuri iloa, koska kuva-ala on nostettu kokokuvaksi. Rakeinen, roskainen ja kelmeävärinen kuva. Raaka ääniraita. Ei ekstroja.
Parempaa versiota piti odotella pitkään, kunnes Finnkino julkaisu laajakangasversionsa 2007. (PS)