Jäykästi näytelty teatraalinen draama kertoo itseään vanhemman ja hissukan miehen kanssa naimisissa olevasta naisesta, joka tipahtaa tylsästä luksuselämästään murehtimaan vuokrarahoista rakastajansa kanssa.
Jäykästi näytelty teatraalinen draama kertoo itseään vanhemman ja hissukan miehen kanssa naimisissa olevasta naisesta (Rachel Weisz), joka tipahtaa tylsästä luksuselämästään murehtimaan vuokrarahoista rakastajansa kanssa. Tarina on periaatteessa tavanomainen kolmiodraama, ja sen muoto miltei puuduttavan uninen, mutta pinnan alla palaa tavanomaista tusinadraamaa kiinnostavampi liekki.
Rachel Weisz pistää itsensä komeasti likoon roolissa, joka vaatii yhtäaikaa herkkyyttä ja vakaumusta. Elokuva onkin ennen kaikkea kuvaus yhden naisen rakkauden vuoksi kokemista murheista. Valtavirranmukaista periodidraamaa odottava katsoja pettyy, mutta malttava katsoja palkitaan hieman toismaallisella ja omaperäisen tyylikkäällä ihmissuhdetutkielmalla. Elokuvana tämä ei lopulta ole hyvä, mutta palaset ovat kiinnostavia.
Ohjaajan tarkoituksena on kuulemma ollut luoda omia sodanjälkeisiä muistojaan vastaavaa ajankuvaa ja tähän kuuluu paitsi maanläheinen väritoisto myös ilmeisesti utuinen kuva. Jälki on kauttaaltaa pehmeää eikä musta ole aina mustaa, mutta sepiaan päin taipuva väritoisto on osuvaa ja miljöö on uskottavasti kohdallaan. Kuva äityy alkukohtauksessa takkatulen ääressä sykkivän rakeiseksi, mutta muutoin toisto on lopulta varsin levollista. Vähin vivahtein syntyvän dialogin ja sen paikoin korvaavan geneerisen klassisen musiikkiraidan anti jättää kylmäksi, mutta on teknisesti hallittua. Ekstraton. (IJ)