Kau­neus ja kau­hu täy­dentävät toi­siaan. Oh­jaa­ja yh­dis­ti ku­va­tai­deo­pin­nois­taan saa­man­sa vi­rik­keet ja­pa­ni­lai­siin kum­mi­tus­ta­ri­noi­hin. Tar­kas­ti ot­taen ta­ri­nat ovat Ja­pa­nis­sa elä­neen kreik­ka­lais-ir­lan­ti­lai­sen folk­lo­ris­tin Laf­ca­dio Hear­nin pe­ru­ja. Mus­tat hiuk­set ker­too kio­to­lai­ses­ta sa­mu­rais­ta, jo­ka nai ra­has­ta ja ikävöi en­tistä vai­moaan. Lu­mi­nai­ses­sa puun­hak­kaa­ja ta­paa sa­la­peräi­sen nai­sen, jo­ka kieltää ker­to­mas­ta ou­dois­ta ta­pah­tu­mis­ta ke­nel­lekään. Toi­nen jak­so oli lei­kat­tu pois van­has­ta jenk­ki­ko­pios­ta. Kor­va­ton Hoic­hi näyttää hie­non me­ri­tais­te­lun, jo­ta seu­raa yli­luon­nol­li­nen rein­kar­naa­tio. So­kea muu­sik­ko saa suo­ja­ku­viot, mut­ta kor­vat unoh­tu­vat. Hei­jas­tus tee­ku­pis­sa ker­too, kuin­ka sa­mu­rai nä­kee haa­mun tee­ve­dessä ja koh­taa sa­man mie­hen myös elävänä. Elo­ku­van mai­ne luo­tiin Can­ne­sis­sa, missä se voit­ti ju­ryn eri­kois­pal­kin­non.­Ku­vaa hal­ko­vat ver­ti­kaa­li­set print­ti­viat. Heh­ku­vien vä­rien lisä­vai­ku­tuk­ses­ta ku­vas­ta tu­lee ai­ka le­vot­to­man oloi­nen. Vi­suaa­li­suus on Kwai­da­nil­le tär­keä ele­ment­ti, jo­ten res­tau­roin­ti oli­si pai­kal­laan. La­vas­tus­ten mer­ki­tystä ei voi aliar­vioi­da, mut­ta myös pel­kis­te­tyn aa­ve­mai­sel­la mu­sii­kil­la on tär­keä si­ja. Ää­ni­rai­ta on sel­keä. Ekst­roi­hin on tal­len­net­tu trai­le­ri ja kuu­si­si­vui­nen tri­via­vih­ko. Esi­tet­tiin ai­koi­naan Suo­mes­sa kak­sio­sai­se­na ni­millä Kwai­dan — kau­hun kas­vot ja Ve­ri­sen kuun ta­ri­noi­ta myrs­kyn jäl­keen.