Pa­ra­dok­sien osa pitkässä sar­jas­sa. Vuo­sien saa­tos­sa tämä saa­vut­ti paik­kan­sa Ti­mot­hy Dal­to­nin par­haa­na 007-e­lo­ku­va­na. Ni­mi on kään­tei­nen: agen­til­ta viedään lu­pa tap­paa yk­si­tyi­sen kos­to­ret­ken ta­kia. En­simmäi­nen osa, jon­ka ni­mi ei ole peräi­sin Fle­min­gin teks­teistä, mut­ta sa­mal­la se on pa­luu al­ku­peräi­sen, ko­vak­si­kei­te­tyn ja sää­limättömän agen­tin seik­kai­lui­hin.

Ää­ni­rai­ta ei ole tai­dok­kaim­pia. Pa­rem­pi ku­van re­so­luu­tio kuin 007 vaa­ran vyö­hyk­keellä -le­vyssä. Ta­sot eivät vä­ri­se yhtä pal­jon. Ri­tiläthän ovat MGM-sar­jan hel­ma­syn­ti. Bit­ti­vir­taa on käy­tet­ty ai­ka pal­jon. Teat­te­reis­sa 2.39:1-suh­teel­la esi­tet­ty ku­va on hy­vin wi­de. Sitä on syytä epäillä kro­pa­tuk­si. 31 min. do­ku­ment­ti, 10 min. stunt­ti­koos­te, oh­jaa­jan ja tuot­ta­jan eril­li­set kom­ment­ti­rai­dat, kak­si trai­le­ria, kak­si mu­siik­ki­vi­deo­ta, stil­lejä, 5 min. fea­tu­ret­te ja 8-si­vui­nen tri­via­vih­ko.