Hieman kaksijakoinen kuva on aina visuaalisesti kiehtova ja teknisesti parhaimmillaan vakaa, värikylläinen ja vaikuttavan yksityiskohtainen. Mustemainen kuva pyrkii kylläiseen otteeseen, jonka myötä värit toistuvat väkevinä, mutta eivät aina sepian läpi nyansseiltaan luotaavina. Samalla toiston erottelukyky hukkuu paikoin harmillisesti varjoihin. Tämän vastapainona on kuitenkin parhaimmillaan komean läsnäoleva kuva, joka onnistuu toistamaan ohi lipuvien maisemien rikkaat yksityiskohdat mustemaisen sarjakuvamaisesti ja viiltävän hypertodellisesti. Näin erityisesti Amalfin rantaviivaa veneen kyydistä tarkasteltaessa, jolloin mustemainen kuosi tarjoaa mykistävän kaunista toistoa veneen keikkumisesta huolimatta.

Jopa IMAX-kameroilla taltioitu kuva edustaa aitoa 4K:ta, mutta paikoin rajoittunut suoritus sekä HDR-väritoiston että toiston yksityiskohtaisuuden osalta saa toisinaan jopa epäilemään kuvan syntyperää. Onneksi turhaan. Anti on läpeensä mielikuvituksekasta, energistä ja ilmeelleen uskollista.

Hurja ääniraita pitää dialogin skarpin läsnäolevana silloinkin kun hahmot puhuvat hengitystään hiljempaa ja pakkaa dialogin taakse eksistentialistisen elävän äänimaiseman, joka ruhjoo kylkiluita tilaisuuden tullen. Alun toimintajakso konserttisalissa on hektinen taidonnäyte luonnonvoiman lailla etenevästä kontrolloidusta räjähdyksestä, joka antaa tilakanavien ja subbarin kautta katsojalle hyvän tilaisuuden sydänkohtaukselle. Muutoinkin kyse on audiovisuualisesta ilottelusta.

Sekä boksin 4K- että HD-levyt ovat ekstrattomia, mutta kolmas ekstralevy sisältää hyvän making of -koosteen (75 min.), teaserin ja kolme traileria. Kooste tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen teknisesti haastavan elokuvan kuvauksiin, ja hoksauttaa katsojaa, että näyttelijät ovat tässä joutuneet paitsi juoksemaan takaperin myös puhumaan venäjää takaperin. Tämä todellakin on elokuva, jossa tekijät ovat virittäneet jousen rasiaan katsojaa odottamaan. (IJ)