Tans­si­ja Ai­ra Sa­mu­li­nin per­soo­nas­ta elin­voi­man­sa imevä elämän­ker­ta­ka­ba­ree on per­soo­nal­li­nen, elämän­ma­kui­nen ja mai­nios­ti me­ta­ta­soa ta­pai­le­va traa­gi­nen ko­me­dia tai sit­ten toi­sin päin: mo­ni ei tästä pidä lai­sin­kaan.

Maa­nis­dep­res­sii­vi­senä tut­kiel­ma­na osu­vam­pi kuin mikään sai­ras­ker­to­mus. Ve­to lop­puu vii­mei­sen puo­len tun­nin ai­ka­na kuin van­ha­na­jan len­no­kis­ta. Re­mu, Uo­ti­nen, Mc­Coy, Tuo­ma­ri Nur­mio ja muut esittävät suu­rin piir­tein it­seään. Ou­lun poi­ka Mart­ti Suo­sa­lo te­kee ai­noan näy­tel­lyn suo­ri­tuk­sen se­re­mo­nia­mes­ta­ri­na, ta­pan­sa mu­kaan eri­no­mai­ses­ti. Oh­jaa­jan kans­sa kä­si­kir­joi­tuk­sen ja­ka­nut Jaak­ko Hei­nimä­ki, vii­ni­mie­hiä, vi­lah­taa pa­ri ker­taa it­se­kin li­pe­rit kau­las­saan.