Täällä Poh­jantäh­den al­la -uus­ver­sion toi­ses­sa osas­sa oh­jaa­ja Ti­mo Koi­vu­sa­lo on­nis­tuu koh­tuul­li­ses­ti tii­vistämään Väinö Lin­nan ku­vauk­sen pu­nais­ten ja val­kois­ten rin­ta­ma­lin­jo­jen vai­heit­tai­ses­ta yh­dis­ty­mi­sestä koh­ti mal­til­lis­ta ja toi­mi­vaa suo­ma­lais­ta de­mok­ra­tiaa.

”­Va­lais­tus on huo­no, ku­vaus on huo­no, mut­ta ih­mi­set ovat niin kau­nii­ta.” Näin sa­not­tiin An­dy War­ho­lin elo­ku­vis­ta. Koi­vu­sa­lon Poh­jantäh­den päätö­so­sas­ta voi­daan mai­ni­ta, että sen ta­ri­nan­kul­je­tus on tv-sar­ja­viih­dettä, leik­kaus­ten tun­nel­man­vaih­dot äk­kipäi­siä ja hen­kilöi­den ase­moin­nit koh­tauk­siin kuin har­ras­ta­ja­teat­te­ris­sa. Mut­ta ta­ri­nan ih­mi­set, lap­set, nai­set ja mie­het, ru­mim­mat­kin, ovat to­del­la kau­nii­ta. Ei hait­taa, vaik­ka mas­ki va­luu hi­ki­no­ro­na ohi­mol­ta, ku­ten Han­nu-Pek­ka Björk­ma­nin suu­ren­moi­ses­ti esittämällä kirk­ko­her­ral­la.

Ai­na­kin mi­nul­la ja seu­ra­lai­sel­la­ni ku­lui pal­jon pa­pe­ri­nenä­lii­no­ja, kun kat­soim­me, mi­ten Kos­ke­lan su­vun käy ta­ri­nan ede­tessä vai­keuk­sien kaut­ta voit­toon. Myös tähän Poh­jantäh­den lop­pu­ki­riin sisäl­tyy vai­vaa ja vas­tuk­sia, kos­ka sisäl­lis­so­dan ar­vet pa­ra­ne­vat nih­keäs­ti. Vain fil­mil­li­sen siir­tymän päässä koit­taa tal­vi­so­ta, jo­hon tar­vi­taan taas Kos­ke­lan akan poi­kia.

T­ra­giik­kaa Ak­se­lin per­heessä siis pii­saa. Elo­ku­van voi jo­pa nähdä sar­ja­na kuo­lin­koh­tauk­sia. Sil­ti Koi­vu­sa­lon Poh­jantäh­ti­ver­sion kak­ko­so­sa on ke­vyem­pi, huu­mo­ri­pi­toi­sem­pi – ja tun­tia edel­listä ly­hyem­pi. Siitä ei löy­dy niin vai­kut­ta­via ko­ho­koh­tia kuin ykkö­sessä oli Kos­ke­lan vel­jes­ten uh­ma te­loi­tus­ryhmän edessä, to­pa­kan El­ma Lau­ri­lan (E­le­na Lee­ve) ja Akun (Mik­ko Nou­siai­nen) herkkä ro­mans­si tai Hen­na­lan van­ki­lei­rin jär­kyttävät olo­suh­teet. Eikä kak­ko­ses­sa ole myöskään su­ve­ree­nia Heik­ki Nou­siais­ta räätä­li Hal­mee­na.

E­del­li­sestä joh­tuu, että kak­ko­so­sa on vielä kat­kel­mal­li­sem­pi ja ai­heis­saan eteenpäin kii­ruh­ta­vam­pi. Mut­ta viih­dyttävä fil­mi – jos sel­lai­sen Väinö Lin­nan Poh­jantäh­destä saa tehdä – on nyt­kin ky­seessä. Yk­silö­suo­ri­tuk­set mo­nipäi­sessä roo­li­kat­raas­sa ko­ros­tu­vat ja Lin­nan nä­ke­myk­sel­li­nen teks­ti elää vah­va­na näin­kin kä­si­tel­tynä.

”­Nyt hä­vi­sivät rii­hen ta­ka”, sa­noo Kos­ke­lan nuo­rim­mai­nen, kun vel­jet Vil­ho, Ee­ro ja Voit­to läh­tevät pi­ha­pii­ristä lii­ke­kan­nal­le­pa­non al­kaes­sa. ”­Niin, sin­ne rii­hen ta­ka ne on ai­na hä­vin­neet”, to­teaa isoäi­ti Kos­ke­lan su­vun mie­histä. Ak­se­li me­net­ti vel­jensä sisäl­lis­so­das­sa, nyt tu­lee omis­ta po­jis­ta vuo­ros­taan ty­kin­ruo­kaa. Kun pii­ron­gin päällä on po­jis­ta jäl­jellä enää muis­tot, hiih­to­kil­pai­lus­ta voi­tet­tu lu­sik­ka ja kun­nia­merk­ki, Ak­se­lia esittävän Ilk­ka Koi­vu­lan yk­sinäi­nen hätä­huu­to pää­see ki­rouk­se­na il­moil­le tal­lis­sa – pai­kas­sa, jon­ne Kos­ke­lan mie­het ovat ai­na juos­seet tun­teen­sa pur­ka­maan.

Se, et­tei Koi­vu­la pääs­syt eh­dol­le Jus­si-eh­dok­kaak­si Ak­se­lis­taan vii­me vuon­na oli suu­ri vää­ryys. Näyt­te­lijä jat­kaa voit­to­kul­kuaan myös tässä. Koi­vu­la omaa kas­vot, jot­ka ovat kuin toi­sel­ta, van­hem­mal­ta ai­ka­kau­del­ta. Mut­ta jä­reä ja täy­del­li­ses­ti roo­liin käypä ul­ko­muo­to ei riitä. Koi­vu­las­ta sä­tei­lee ruu­miil­li­sen sit­key­den ohel­la ulos myös Kos­ke­lan su­vun pää­mie­hen hen­ki­nen vah­vuus sekä se mie­len vilk­kaus ja herk­kyys, jo­ka tu­lee esiin niin nai­siin koh­dis­te­tuis­sa lem­peäm­missä ää­nensä­vyissä kuin kes­ken työn lap­siin suun­na­tuis­sa on­nel­li­sis­sa vil­kai­suis­sa.

Es­ko Roi­ne, Vil­le Vir­ta­nen, Ai­mo Räsä­nen ja Juk­ka ”­Tut­ti­ri­ta­ri” Leis­ti elävöittävät ker­to­mus­ta. Miia Se­lin val­loit­taa taas Leppä­sen Au­ne­na ja Su­le­vi Pel­to­la on hyvän­tah­toi­se­na Pree­tinä ta­pan­sa mu­kaan ai­van us­ko­ma­ton. Kos­ke­lan nai­si­na Ve­ra Kiis­ki­nen ja Rit­va Ja­lo­nen edus­ta­vat py­sy­vyyttä ja va­kaut­ta.

Sam­po Sar­ko­la jat­kaa Vil­ho­na Ak­se­lin jäl­jissä Kos­ke­lan per­heen luot­to­mie­hen lin­jaa. On hä­kel­lyttävää nähdä, mi­ten nuo­ri Sar­ko­la sei­soo mie­histönsä edessä hy­vin sa­man­hen­ki­senä kuin roo­li­hen­kilön esittäjät Lin­nan Tun­te­mat­to­man so­ti­laan elo­ku­va­ver­siois­sa. Ed­vin Lai­neen oh­jauk­ses­sa Vil­ho Kos­ke­laa esit­ti Kos­ti Kle­melä ja Rau­ni Moll­ber­gin teok­ses­sa Ris­to Tuo­ri­la. Tuo­ri­la nähdään so­pi­vas­ti uu­des­sa Poh­jantäh­dessä­kin, Kos­ke­lan van­haisäntä Jus­si­na. (HB)