Nuorisojoukko matkustaa lumilautailemaan Skandeille.
Nuorisojoukko matkustaa lumilautailemaan Skandeille. Lautailujuhla loppuu lyhyeen, kun yksi seurueen edustaja teloo itseään kohtalokkaasti. Viisikko löytää – kuin sattumalta – läheltä vuosikymmeniä tyhjillään olleen vuoristohotellin (Norjassa tuskin oikeasti sellaisia on), jossa hoitotoimenpiteet saadaan alulleen. Talon menneisyys selviää yleisölle jo elokuvan alkukuvissa, nuoret kokevat sen puolitoistatuntisen aikana selkänahoissaan.
Perusidea lumen ja jään keskelle olosuhteiden vangiksi jäämisestä lienee tuttu monistakin yhteyksistä. Realistinen kuva ja skandinaavinen toteutus tekee pelosta tavanomaista käsinkosketeltavampaa. Kauhukliseistä, pimeistä kellareista ja teinisäikyttelystä ei ole tarvinnut luopua. Useilla hyvinrakennetuilla kohtauksilla, ensiluokkaisilla esiintyjävalinnoilla (jopa genreen katsomatta), sekä — ennen kaikkea — tapahtumien perustelulla elokuva yltää useaa astetta amerikkalaisia isoveljiään korkeammalle.
Pelkokerroin on korkealla, tunnelma ahdistava, ja graafisen väkivallan esitystapa julma. Ikärajaksi merkitty 15 vuotta herättää näiden tosiseikkojen vallitessa kummastusta katsojassa.
Kuva on kylmä, kolkko luminen maisema hehkuu pelkoa. Ääni ei valloita vuoristomaisemien lailla. Puhe toistuu rehellisesti etäisyydet huomioon ottaen, holtittomat musiikit hallitsevat. Skeittipunkin, Halloween-pimputusten ja suureellisen scoren sekoittaminen toimii yhdessä kuin ketsuppi ja hernekeitto. Trailer, teaser, tv-spotti, sekä kaksi kommenttiraitaa (ohjaaja näyttelijöiden kera 3-kanavalla ja teknisellä 4-raidalla ohjaaja yhdessä kuvaajan kanssa). Kansainvälisillä markkinoilla elokuva tunnetaan nimellä 'Cold Prey'. (VA)