Vii­des Har­ry Pot­ter -e­lo­ku­va on­nis­tuu tar­joi­le­maan tähän as­ti jän­nittä­vimmän ja yh­tenäi­simmän seik­kai­lun. Ta­ri­na vi­rit­te­lee upeas­ti lä­hes­tyvän koi­tok­sen odo­tuk­sen tun­nel­maa, yhtäältä päänsä hiek­kaan hau­taa­van Tai­ka­mi­nis­te­riön ja toi­saal­ta suo­ra­nai­seen sa­bo­taa­siin ryh­tyvän Pi­men­non kaut­ta. Pot­ter ei ole tässä pelkästään kli­sei­nen en­nal­tamäärät­ty mes­sias, vaan tiuk­kaan paik­kaan ajet­tu mil­tei-ta­val­li­nen poi­ka, jon­ka täy­tyy yrittää kääntää pa­ha ti­lan­ne edes hie­man pa­rem­mak­si.

Al­kuo­sien leik­ki on nyt vauh­dil­la muut­tu­mas­sa tii­vis­tun­nel­mai­sek­si jännä­rik­si, eikä se to­del­la­kaan ole huo­no ke­hi­tys­pol­ku. Az­ka­ba­nin van­gin ohel­la, ja siitä pa­rem­mak­si pistäen, tämä on kirk­kaas­ti sar­jan pa­ras osa tähän men­nessä.