E­vil Dea­din toi­nen otos on en­simmäi­sen uu­del­leen­fil­ma­ti­soin­ti ja jär­jetön jat­ko-o­sa, jos­sa mö­killä ta­pah­tuu taas. Oli­pa sit­ten Ash riittävän hölmö pa­laa­maan ta­pah­tu­ma­pai­kal­le tai vain aiem­man elo­ku­van san­ka­rin ver­sio rin­nak­kais­to­del­li­suu­des­sa on pää­huo­mio pöhkössä go­res­sa ja us­ko­mat­to­mis­sa tem­pauk­sis­sa.

Kult­tis­ta­tuk­sen­sa an­sain­nut kau­hu­ko­me­dia­sar­ja tar­joaa var­sin puh­tai­ta esi­merk­kejä ka­ve­ri­po­ru­kan omis­ta elo­ku­vis­ta, jot­ka ovat syn­ty­neet ikään kuin yh­tei­sen har­ras­tuk­sen he­delmänä. To­ki ä­ly­va­paa ta­ri­na, rois­ku­vat te­hos­teet ja jo­pa ky­see­na­lai­set näyt­te­lijä­suo­ri­tuk­set­kin ovat pa­rem­pia kuin mi­hin vas­ta-al­ka­jat yleensä yltävät, mut­ta muu­toin tällä on kaik­ki kes­ken­kas­vuis­ten te­kemän hu­pipätkän tun­nus­mer­kit. On näitä it­se­kin tul­lut pik­ku­poi­ka­na teh­tyä, mut­ta niistä tuo­tok­sis­ta ei on­nek­si ke­nenkään tar­vit­se enää kär­siä. Sam Rai­min tuo­tos sitä vas­toin toi­mii yhä viih­teenä so­pi­vas­sa mie­len­ti­las­sa nau­tit­tu­na.