Tummanpuhuva kauhujännäri jeparista, joka törmää New Yorkin öisiä katuja partioidessaan outojen tapausten sarjaan.
Tummanpuhuva kauhujännäri jeparista (Eric Bana), joka törmää New Yorkin öisiä katuja partioidessaan outojen tapausten sarjaan. Kun tapausten jäljillä maisemiin ilmestyy vielä viskillä itseään lääkitsevä jesuiittapappi alkavat mätivät jäljet viitata manalaan – eikä kokemus ole yhtä miellyttävä kuin pieni iltapala St. Urho’s pubissa.
Genren asettamat vaatimukset viimeistä piirtoa myöten mallikkaasti täyttävä elokuva tarjoilee lahjakkaasti vatsanväänteitä, säikyttelyä ja vieläpä pikku palan dekkaria näiden kyytipojaksi. Logiikka ehkä ontuu paikoin, mutta tämä ei juuri haittaa kun aivosolut ovat juosseet jo alkutekstien jälkeen kovaa kyytiä pakoon. Elokuvan innoittimena toimii Ralph Sarchien omaelämänkerta ja hänen Bronxissa tutkimansa tapaukset, mutta elokuva on toki mitä suuremmissa määrin fiktiota. Jerry Bruckheimerin tuotantoa, ja ohjaalta, joka ei ole ensimmäistä kertaa kauhuelokuvien äärellä.
Mallikas audiovisuaalinen kuosi tekee elokuvan katsomisen yhtä aikaa kiehtovaksi ja häiritseväksi kokemuksesi. Musta on uskottavasti mustaa ja kelmein sävyin väritetty maailma terävä, tyylikäs ja aina tilaisuuden tullen oksettava. Kuvallinen ilmaisu hyötyy suuresti runsaasta oikeiden kuvauspaikkojen käytöstä. Ääniraita pitää myös hyvin otteensa. Ekstroissa tuhti ohjaajan kommenttiraita, making of (14 min.) ja koosteet demonitehosteista (8 min.), päähahmosta (8 min.) ja tämän esikuvasta (10 min.). (IJ)