C­har­les M. Sc­hul­zin Te­na­vat oli 1960-lu­vun tär­kein ame­rik­ka­lai­nen sar­ja­ku­vast­rip­pi. Syn­di­kaat­ti­ve­tois­ten tuo­tan­to­jen koh­dal­la tär­keintä oli hel­mi­ja­heik­kimäi­nen ää­rim­mil­leen vie­dyn yk­sin­ker­tais­ta­mi­sen avul­la saa­tu kaik­kien kan­so­jen ja so­siaa­li­luok­kien ymmär­rys. Te­na­vat ku­rot­ti hie­man hie­nos­tu­neem­paan ä­lyl­li­seen ta­soon, mut­ta ei lii­kaa. Jos ei ka­ka­roi­den pik­ku­van­ha ek­sis­ten­tiaa­li­suus kiin­nos­ta­nut, va­lo­kei­laan nos­tet­tiin beag­le Res­sun eri­lai­set mie­li­ku­vi­tus­maail­mat.

Te­na­vat jäi fik­suim­mis­ta ai­ka­lai­sis­taan Po­gos­ta ja jo­pa Li’l Ab­ne­ris­ta suu­ren le­vik­kinsä ai­heut­ta­man pai­neen ta­kia, mut­ta suo­sio saa­vu­tet­tiin terä­villä huo­mioil­la yleis­maail­mal­li­sis­ta huo­lis­ta, mikä yh­dis­ti ih­mi­siä. Ai­kui­sia ei kos­kaan nähdä. Jo­kai­nen lu­ki­ja löy­si rin­nas­taan 12-vuo­tiaan lap­sen tun­teet.

Suo­ma­lai­set­kin kun­nos­tau­tui­vat. Käännös­työ oli laa­du­kas­ta ja pää­hen­kilö Char­lien

Brow­nin kään­ty­mi­nen Jas­ka Jo­ku­sek­si suo­ras­taan ne­ro­kas. Sar­ja­ku­vaa luet­tiin ai­ka­kaus- ja sa­no­ma­leh­distä. 1960-lu­vul­la lap­suut­taan viettä­neil­le tär­keimmäk­si kui­ten­kin nou­si­vat kir­jas­tois­ta koi­ran­kor­vil­le lai­na­tut piir­ros­kir­jat, Rau­ta­tie­kios­kil­ta os­te­tut sar­ja­ku­va­pok­ka­rit ja te­le­vi­sios­ta näh­dyt ly­hy­ta­ni­maa­tiot. Nyt vii­mek­si­mai­ni­tut on koot­tu kah­den le­vyn ko­ko­le­maan. Kol­me tun­ne­tuin­ta (Jas­ka Jo­ku­sen jou­lu, JJ:n täh­ti­jouk­kue ja Se on Suu­ri Kur­pit­sa, JJ) saa­vat seu­rak­seen kol­me aiem­min Suo­mes­sa esittämätöntä.

Ko­koel­man 146 mi­nuu­tin ar­vo on en­nen kaik­kea nos­tal­gi­nen. Ani­maa­tiot ovat am­ma­tit­ti­tai­toi­sia, mut­ta jäävät hie­man hen­gettö­mik­si al­ku­peräi­siin sar­ja­ku­va­ver­sioi­hin ver­rat­tu­na. Kat­so­ja jou­tuu kai­va­maan it­se esil­le Sc­hul­zin (hä­nen ni­meään ei mai­ni­ta etu- tai ta­ka­kan­nes­sa) hie­no­vi­rei­sen pa­ro­dian ja kri­tii­kin, jo­ka koh­dis­tuu ta­bu-ai­hei­siin oli se sit­ten kil­pai­luyh­teis­kun­ta, us­kon­to­jen ab­sur­dius tai su­ku­puo­lien tais­te­lu. Ih­mis­ten kes­kinäi­nen jul­muus kyllä tu­lee hel­pom­min selväk­si.