Nyt on ihan pak­ko mennä ka­ka­roi­den kans­sa elo­ku­viin Ris­to Räppääjää kat­so­maan – eihän niil­le muu­ta­kaan ole ko­ti­mais­ten fil­min­te­kijöi­den ta­hol­ta tar­jol­la.

Ris­to Räppääjä ja Pol­ku­pyörä­va­ras näyttää kar­keaa juo­nen­ke­hit­te­lyä, kel­vo­ton­ta ko­miik­kaa ja kär­jis­tet­ty­jen hah­mo­jen asut­ta­man tef­lon­pin­tai­sen fan­ta­sia­maail­man kes­ken­kas­vuis­ten ja heidän huol­ta­jien­sa ih­me­teltäväk­si. Tämän kes­kel­le si­joi­te­taan sor­mel­la he­ris­te­le­viä, mut­ta puo­li­nai­sia ope­tuk­sia ja lau­lu­ja ti­ristämään kat­so­mos­ta kaa­van vaa­ti­mia ref­lek­si­no­mai­sia sym­pa­tia-, em­pa­tia- tai myötähä­peä­kyy­ne­leitä. Has­su­ja ai­kui­sia il­mei­lemässä vä­rikkäissä vaat­teis­sa, ki­vo­ja ve­kot­ti­mia, al­le­vii­vaa­vaa liioit­te­lua, yli­lyövää ko­hel­lus­ta ja hys­tee­ristä me­kas­tus­ta. Las­ten­fil­mihän tämä!

Rau­ha Räppääjä läh­tee lo­mal­le viettämään laa­tuai­kaa ihas­tuk­sen­sa Len­nart Lind­ber­gin kans­sa. Kar­mea El­vi kaa­sut­taa pai­kal­le Ris­toa ja Nel­li Nuu­de­lipäätä ko­men­ta­maan. Ka­ve­ruk­set kar­kaa­vat pi­ha­pii­ristä seik­kai­luun, kun Räppääjän uu­si pyörä va­ras­te­taan.

Nuor­ta Se­ve­ri Heik­kilää ja Lau­ra­mai­ja Luo­toa ei epäon­nis­tu­mi­ses­ta voi­da syyttää. Pa­rin mah­dol­li­suuk­sis­ta ker­too road mo­vie –­koh­taus, jos­sa las­ten ystä­vyy­teen tul­lut vä­liai­kai­nen ryp­py in­nos­taa hip­ho­pah­ta­vaan Kyllä pärjätään –­lau­luun. Siinä Ii­ro Ran­ta­lan sisä­siis­tik­si suit­tu mu­siik­ki on par­haim­mil­laan. Ta­ri­na­kin ha­vah­tuu ja kiin­nit­tyy het­kek­si. Sit­ten pu­nai­nen lan­ka taas ir­toaa. Sen mu­ka­na te­kijäin ko­ko­naisnä­ke­mys kar­kaa ir­to­pis­tei­den ke­ruu­seen.

Kun Ris­to voit­taa it­sek­kyy­tensä ja an­taa lah­jan sai­raal­le ikä­to­ve­ril­le, ko­van krii­ti­kon­kin silmä vähän hi­koaa. Te­ko­pir­tei­lyn, ää­ni­te­hos­te­ki­ma­ran ja rau­hat­to­man rä­peltä­mi­sen kes­kellä toh­di­taan vä­lillä hil­jen­tyä fii­lis­te­lyyn.

An­nu Va­lo­nen Rau­ha-tä­tinä ja Mart­ti Suo­sa­lo mur­su­viik­si-Len­nar­ti­na ovat mah­dot­to­man tehtävän edessä. Pa­rem­min pärjää Ul­la Ta­pa­ni­nen, jon­ka va­ra-Jus­tii­nas­sa on tyy­liä. Si­vu­roo­leis­ta esiin ko­hoaa kok­ko­la­lai­sil­le tu­tun Rai­ner Kau­nis­ton mu­he­va kon­duktöö­ri, jo­ka saa poh­ti­maan, kuin­ka eri­lai­nen lop­pu­tu­los las­ten­lef­faan saa­tai­siin läm­pi­mien ja sydä­mellä läsnä ole­vien hah­mo­jen va­ras­sa.

Mie­li­ku­vi­tus kun­niaan, mut­ta en ymmärrä Räppääjän elo­ku­val­lis­ta il­mettä. Sen maail­mas­ta ei löy­dy yh­tymä­koh­tia to­del­li­suu­teen. Koh­ta lap­sil­le ke­hit­ty­nee räpä­ty­sal­ler­gia­kin kai­kis­sa sil­missä vi­li­se­vistä kark­kivä­reistä. Kan­sal­lis­pu­vuis­sa tan­hua­vien sta­tis­tien kylän­rait­ti ei muis­tu­ta on­ne­laa, vaan orwell­mai­ses­ti val­vot­tu­jen tai kau­ko-oh­jat­tu­jen alie­nei­den mie­hittämää ku­lis­si­kau­pun­kia, jon­ka asu­kit voi­vat kos­ka ta­han­sa pal­jas­taa to­del­li­sen luon­ton­sa. Kau­hu­ku­vas­toon viit­taa myös pe­lot­ta­vas­ti ir­vistävä Ep­pu Nor­maa­li (Mart­ti Syrjä), jo­ka voi ai­heut­taa pa­ho­ja unia pie­nim­mil­le pil­teil­le.

Räpä räpä!

Jos­tain syystä elo­ku­vaan on ympät­ty juo­neen liit­tymättö­miä ja ko­tout­ta­mat­ta jää­neitä ul­ko­maa­nelä­viä. Sau­vakä­ve­levät ja­pa­ni­lai­set ja ara­bi­nai­set hun­nuis­saan jäävät eri­koi­suuk­sik­si. Vai­ku­tel­maa ei pa­ran­na Len­nar­tin pai­na­jais­mai­nen lau­lu­pa­ro­dia, jon­ka ek­so­tiik­ka­maus­te tuo mie­leen ta­ka­vuo­sien epä­kor­rek­tin Ara­bi Aha­bin. Ja mik­si pön­kittää bätt­re folk –en­nak­ko­luu­lo­ja? Ta­ri­nan suo­men­ruot­sa­lai­set ovat tie­tys­ti aa­te­li­sia ja ni­mi Ro­senbö­gel.

Vaik­ka ol­laan sai­raa­las­sa, kaik­ki näyttävät ter­veiltä. Kip­sit ja kai­na­lo­sau­vat vain lentävät kun­to­lau­lun tah­dis­sa. Pyörä­tuo­li­po­ti­las Ro­bert (Joel Bons­dorff) ih­me­pa­ran­tuu hän­kin. Eikö sai­raus ja vam­mai­suus kui­ten­kin ole osa mo­nen lap­sen elämää? Ja pik­ku­tytöil­le tie­dok­si: älkää nous­ko tun­te­mat­to­mien, kar­vais­ten lip­pis­mies­ten au­toi­hin, vaik­ka Räppääjässä niin tehdään!

Kah­den vuo­den ta­kai­nen mai­nio en­simmäi­nen Räppääjä kerä­si kat­so­jia yli 200 000. Uu­tuu­den­kin on pa­ris­sa vii­kos­sa näh­nyt 50 000 silmä­pa­ria. Ti­laus­ta koh­dey­leisössä riittää. Ai­he­kin pe­rus­tuu No­po­lan si­sa­rus­ten kir­ja­sar­jan me­nes­tys­kon­sep­tiin.

Voit­to­ku­lun myötä tuot­ta­jat ja fil­miyh­tiöt us­kal­ta­vat sat­sa­ta bud­jet­tiin ja ylös­pa­noon. Ra­haa Pol­ku­pyörä­var­kaa­seen on pan­tu yli puo­li mil­joo­naa en­simmäistä Räppääjää enemmän. Oh­jaa­ja Ma­ri Ran­ta­si­la jat­kaa tu­tuk­si tul­lei­den tee­mo­jen pa­ris­sa. Sik­si har­mit­taa, että tä­dit ja sedät ovat men­neet pi­laa­maan hyvän ju­tun. Räppääjästä ei löy­dy Lii­sa Hel­mi­sen Pe­li­kaa­ni­mie­hen (2004) tai Kai­sa Juu­rik­ka­lan Va­lon (2005) ta­pai­sia klas­si­kon ai­nek­sia.

Mut­ta saa­ko las­te­ne­lo­ku­via ky­see­na­lais­taa? Tar­koi­tus­han te­kijöillä on hyvä. Suu­rim­mal­le osal­le krii­ti­kois­ta Räppääjä kel­paa. Hyvän mie­len has­su­tuk­sel­le on help­po räpätä neljä täh­teä ihan kan­na­tuk­sen vuok­si.

Var­jel­laan­ko ket­tu­ja­kin pa­rem­min kuin alaikäistä kat­so­ja­kun­taa? Nuk­kuu­ko Man­ner­hei­min Las­ten­suo­je­lu­liit­to? (HB)