Mika Kaurismäki ei ole saanut oikeastaan Arvottomat –klassikkonsa jälkeen Suomessa sitä arvostusta, mikä hänelle kuuluisi.
Mika Kaurismäki ei ole saanut oikeastaan Arvottomat –klassikkonsa jälkeen Suomessa sitä arvostusta, mikä hänelle kuuluisi. Veli Aki on käyttänyt menestyksekkäästi samaa sabluunaansa vuosikausia, kun vanhempi Kaurismäki on pystynyt mielenkiintoisiin töihin eri tyylilajeissa (parhaat ovat tosin aika auteurmaisen samantyylisiä kuten Zombie ja kummitusjuna, Klaani, Rosso, Helsinki Napoli All Night Long). Elämältä kaiken sain jää tässä seurassa välityöksi. Ennen kaikkea näin on sen takia, ettei elokuva oikein tiedä, mitä lajityyppiä se edustaa. Onko se draama, komedia vaiko luotaus nykypäivän sosiaalisiin pulmiin?
Tavallaan se luo omaa synteesiään Roman Polanskin Veitsi vedestä –klassikosta Mika Waltarin Vieras mies tuli taloon –romaaniin tai Juhani Ahon Juhaan maustaen jännitettä tusinatrillerien parodialla.
Aloitus on jopa mainio, kun katsoja vain nyökyttelee, kuinka samastuminen on helppoa. Juopotteleva alzheimerilainen, vanhan talon remontointi, naisen lapsuudesta jountuvat aggressiot, mustasukkaisuus, kaikenlaiset huijarit ja hankala teinityttyö. Siinäpä tuttuja juttuja kaikille, osalle meistä lähempänä ja osalle kauempana. Kaikki kuitenkin tietävät tarinan.
Ongelmana on siten käsikirjoitus ja dialogi, joihin ei ole saatu kunnon särmää. Jos näyttelijöiden työ kautta linjan ei toimisi näin hyvin, tuloksena olisi aikamoinen pannukakku. Vesa-Matti Loiri pystyy varsinkin elokuvan alkupuolella väistelemään kohtuullisen hyvin omia kliseitään, mutta kaikkein paras suoritus kuuluu Lenita Sudelle goottitytön persoonallisessa roolissaan.
Laadukas kuva ja ääniraita toimivat DVD-tasollakin hyvin. Ekstroihin on tallennettu kaksi traileria. (PS)