Har­li­nin oh­jaus to­teut­ti sen, mil­le ir­vail­tiin jo Nic­ho­las Meye­rin Ti­me Af­ter Ti­me –e­lo­ku­vas­sa: Ma­naa­jas­ta saa­tiin neljäs osa.

Jo pelkästään prob­le­maat­ti­sen tuo­tan­to­taus­tan­sa ta­kia ja osin syystä tei­lat­tu elo­ku­va on en­simmäi­sen tun­tin­sa ai­ka­na mu­kiin­me­nevää jän­ni­tystä, jo­ka kui­ten­kin jää suu­rim­mal­ta osal­taan vain sy­ventäväk­si tie­dok­si aiem­man tri­lo­gian ta­pah­tu­miin.

Lop­pu­puo­lel­la upo­taan ma­kaa­be­riu­teen. Elo­ku­va jän­ni­tettä vä­hentää se, että en­simmäi­sen osan ystävät tietävät lop­pu­tu­le­man.