James McAvoy ja Michael Fassbender takaavat laadun Ryhmä X:n nuoruuteen takautuvassa esitarinassa X-Men: First Class.
James McAvoy ja Michael Fassbender takaavat laadun Ryhmä X:n nuoruuteen takautuvassa esitarinassa X-Men: First Class. Osaavat näyttelijät hahmottavat professori Xavierin ja Magneton uran alkua iloisella 60-luvulla fantasiaan heittäytyen. First Class nostaa riman sille ensiluokkaiselle tasolle, jolle Bryan Singerin ohjaamat alkupään elokuvat X-Men (2000) ja X-Men 2 (2003) sen asettivat. Singer onkin palannut aiheen pariin, nyt tuottajan nimikkeellä.
Uusi X-Men ei ollut USA:n kassoilla aiempien tapainen ensi-iltamenestys. Sarjan notkahdukset kenties aiheuttivat kyllästymistä. Suurin syy lienee Wolverinen puuttuminen ihmetiimistä. Hugh Jackman vierailee vain koruroolissa. Kurosawan Seitsemän samurain aloittamaa elokuvaperinnettä kunnioittaen ystävykset Xavier ja Erik Lehnsherr (Magneto) keräävät supertiimiään pää kerrallaan. Wolverine kieltäytyy kunniasta kohteliain sanankääntein.
Aiempi nimikkofilmi perustelee suosituimman mutantin poisjäämisen. Jackmanin tulkitsemana Wolverine oli joukon elämää suurempi sankariveli, velmu kuin Toshiro Mifune. Hahmoa olisi vaikea korvata nuoremmalla painoksella. Myös Fassbenderin ja McAvoyn roolien keskeisyys kärsisi useammasta päähenkilöstä.
Tuoreita mutantteja
First Class pärjää omillaan. Sarjakuva-aiheisella Kick-Assilla kyntensä näyttänyt ohjaaja Matthew Vaughn potkii vauhtia vanhaan sotahevoseen. Valtaisa tehoste- ja toimintapaletti on tehokäytössä, mutta Vaughn satsaa tarinaan ja henkilöihin. Newton Thomas Sigelin kamera on aina oikeassa paikassa.
Xavier ja Magneto yhdistävät voimansa estääkseen megamutantti Sebastian Shaw’n maailmanvalloituksen. Kevin Bacon nautiskelee pääkonnana, jossa on aikansa kuvaa, Playboyn ”aikuisviihdemoguli” Hefnerin piirteitä citykanityttöjä myöten.
Myös tuoreet kasvot onnistuvat enimmäkseen. Vain kärpässiipinen Enkeli (Zoë Kravitz) ja angstikimppu Havok (Lucas Till) jäävät värittömiksi. Ensimmäinen ei saa tilaisuutta loistaa ja toiselta puuttuu säteilyä. Rose Byrne valloittaa X-Meniä symppaavana, neuvokkaana CIA-agenttina. January Jones on Emma Frost, jääkuningatar kypsään makuun. Naisista kiinnostavin tarina on Mystikolla. Jennifer Lawrence – Winter’s Bone –elokuvan häkellyttävän hyvä ja sykähdyttävän aito Oscar-ehdokas – vetoaa nyt hakiessaan hyväksyntää Mystikon ”luonnolliselle” ulkomuodolle, suomukkaalle siniselle iholle.
Sarjista kuin Shakespearea
Kipeää tekee, kun muuten kiltti biokemisti Peto (Nicholas Hoult) ehdottaa Mystikon värivirheeseen seerumihoitoa. Sisäisen kauneuden pitäisi riittää, jollei se ole jo katsojan silmässä. Peto on epävarma oman vammansa vuoksi, sillä kun Peto riisuu tossuja… Valopään seerumikeksintö vaikuttaa päinvastoin kuin oli tarkoitus. Muodonmuutos nostaa filmillistä hattua hirviöklassikoille tohtori Jekyllistä herra Hydeen Frankensteinin ja Wolf Manin kautta. Lupaavia rooleja tehnyt Hoult on ennen metamorfoosiaan tarpeettoman ujo ja vaisu.
Hauskin hahmoista on Ulvoja. Kitaristi Rick Derringerin ja punatukkaisen Ron Weasleyn näköinen Caleb Landry Jones tuo totiseen tiimiin ripauksen vallattomuutta. Darwin (Edi Gathegi) korostaa sarjan syrjintäkriittisyyttä. Hänen kohdallaan Sebu superpahis sylkee suustaan orja-sanan. Teeman vuoksikin ihmetyttää, miksi tummaihoiset Darwin ja Enkeli jäävät niin vähälle huomiolle.
Professori Xavierin ja Magneton kiista syttyy suhtautumisesta mutanttien vapautusrintamaan. Magneto suosii hyökkäystaktiikkaa, lopullista ratkaisua, joka veisi mutantit heikomman ihmislajin herraksi. Xavier kannattaa ennakkoluuloista ja vainosta huolimatta kompromissia, rauhanomaista rinnakkaiseloa. Ylittämätön juopa erottaa ystävät vähin erin. Filmi tavoittaa samanmielisten kohtaloveljesten dilemman herkkävireisesti Fassbenderin ja McAvoyn uskottavassa paripelissä. Varsinkin jälkimmäisen hienosyinen ja ajatuksenketterä, kepeästä vakavaan kasvava sovittelijan rooli on vakuuttava. McAvoy näyttelee sarjakuvaa kuin Shakespearea. (HB)