K­reet­ta On­ke­lin kä­sittääk­se­ni oma­koh­tai­siin ko­ke­muk­siin pe­rus­tu­va elo­ku­va ha­luaa pe­rus­ta­vaa laa­tua ole­van ot­teen, sillä se on en­sik­si­kin nais­ten elo­ku­va. Mie­het käyvät tap­pa­mas­sa it­sensä tai ö­ri­sevät pöydällä päissään. Toi­sek­seen se ku­vaa mil­tei vaiet­tua ai­het­ta, nai­sen al­ko­ho­lis­mia ja sii­hen usein liit­ty­viä mie­len­ter­vey­son­gel­mia. Sai­raus ai­ka usein kum­puaa huo­no­jen gee­nien lisäk­si huo­nos­ta it­se­tun­nos­ta ja/­tai lap­suu­des­sa ta­pah­tu­nees­ta trau­maat­ti­ses­ta hylkää­mi­sestä.

Vaa­tii vah­vaa viet­tiä pi­meän puo­lel­le, jot­ta nai­nen jättää lap­sen­sa heit­teil­le. To­teu­tus kui­ten­kin on­tuu pe­rin poh­jin, elämä sol­juu pai­nol­laan, hen­kilö­hah­mot jäävät viit­teel­li­sik­si eikä kun­non jän­ni­tettä syn­ny.

Pa­han olon tämä kui­ten­kin saa ai­kaan. So­siaa­li­por­noa lä­hes­tytään siinä mie­lessä, että elo­ku­van mo­tii­via ei oi­kein ymmärrä. Täl­lais­ta on elo Suo­mes­sa. Senhän jo tie­sim­me. Si­sa­ruk­sia pie­ninä tyttöinä ja nuo­ri­na näyt­te­levät an­sait­se­vat kii­tok­sen raik­kaas­ta ot­tees­taan.