Valehtelija toi Kaurismäen veljekset kertaheitolla uudistamaan suomalaista elokuvailmaisua.
Valehtelija toi Kaurismäen veljekset kertaheitolla uudistamaan suomalaista elokuvailmaisua. Ville Alfa (kunnianosoituksena Jean-Luc Godardin Alphavillelle) puhuu naisia ympäri, valehtelee minkä ehtii, eikä erota ajatuksiaan todellisuudesta. Juice Leskisen & Grand Slamin "Mies joka rakasti itseään" sopii erinomaisesti kiteyttämään suorastaan häkellyttävän persoonan. Aki Kaurismäen suvereeni suoritus kestää aikaa. Kirjakieleen pohjautuva kankea ja töksäyttävä dialogi oli kerronnan kulmakivi. Se herätti suunnattomasti huomiota aikansa jähmeässä elokuvailmaisussa.
Jackpot 2 on puolestaan aika erikoinen tapaus. Sitä ei luultavasti olisi koskaan tehnyt ilman Valehtelijan samaa palkkiota, joka täytyi käyttää uuden lyhytelokuvan tekoon. Näin ollen lähitulevaisuuteen sijoittuva apokalyptinen tutkielma jää raapaisuksi. Myönteistä on Eppu Normaalin solistin Martti Syrjän verevä rooli flipperiä ja biljardia harrastavana nuorena luuserina.
Valehtelijan mustavalkokuva piirtyy tarkasti ja vähin roskin, mitä voi vain ihmetellä, sillä elokuva oli Münchenin elokuvakoulusta valmistuneen Mika Kaurismäen päättötyö. Jackpot 2:n värikuva hehkuu hyvännäköisenä. Molempien elokuvien ääniraidat kuulostavat kapea-alaisilta, kuin autoradioiden tunkkaiselta c-kasetilta. Ekstroissa 13+9 min. haastattelut ja biografia. (PS)