F­ran­cis Ford Cop­po­lan Dra­ku­la on hal­li­tun pai­na­jais­mai­nen tul­kin­ta tu­tus­ta le­gen­das­ta. Vää­ryy­den syn­nyttämä pa­huus ha­kee vuo­si­sa­to­jen jäl­keen hy­vi­tystä it­se ko­ke­mal­leen mie­li­val­lal­le löytämällä vih­doin tiensä ra­kas­ta­man­sa nai­sen luok­se. Rak­kaus­kir­jei­den si­jaan ve­ri vir­taa, myrs­ky pu­hal­taa ja ih­mis­mie­let ovat vain pe­li­nap­pu­loi­ta krei­vi dra­ku­lan dip­lo­ma­tias­sa. Kaik­ki on sal­lit­tua so­das­sa ja rak­kau­des­sa, ja tällä eli­nai­kan­sa ylittä­neellä viit­ta­mie­hellä on ko­ke­mus­ta mo­lem­mis­ta.

Ga­ry Old­man ot­taa paik­kan­sa mac­hon sen­ti­men­taa­li­se­na rak­kau­den so­ti­laa­na, jon­ka ha­bi­tus huo­kuu naf­ta­lii­nis­ta ve­det­tyä edel­li­sen vuo­si­sa­dan ele­gans­sia. Mies ei epäröi seivästää vas­tus­ta­jian­sa mut­ta ei kos­kaan käännä vi­haan­sa ra­kas­ta­maan­sa nais­ta koh­taan, ei edes nyt kun va­pyy­rin ve­ren­hi­mo näyttäi­si sydä­men pai­kan. Kea­nu Ree­ves on vas­taa­vas­ti poi­ka­mai­sen pök­kelö ai­san­kan­nat­ta­ja, jol­la on oma tais­te­lu käytävänään mut­ta pal­kin­to­si­ja alus­ta as­ti epä­to­dennäköi­nen. Wi­no­na Ry­der on pä­tevän oma­tah­toi­nen san­ka­ri­tar, jo­ta eivät pidät­te­le vik­to­riaa­ni­sen Eng­lan­nin ar­ki­set kli­seet. Sir Ant­ho­ny Hop­kins täy­dentää köö­rin toh­to­ri Van Hel­sin­ginä, jo­ka pää­see hätäi­ses­ti so­vit­ta­maan teo­rioi­taan käytäntöön.

Au­dio­vi­suaa­li­ses­ti ko­mea ja pu­vus­tus­taan myö­ten huo­li­tel­tu elo­ku­va ker­too ta­ri­nan­sa viih­dyttävällä vim­mal­la. Useam­pi otos siellä täällä pistää silmään 90-lu­kui­sen vi­deo­mai­se­na, mut­ta ko­ko­nai­suus on pait­si ma­kea myös na­pak­ka. Har­mil­li­ses­ti HD-ku­va ei tuo toi­vot­tua pa­ran­nus­ta elo­ku­van kuo­siin, jo­ka jää yhä peh­meäk­si.