Liberaalisti totuuteen suhtautuva taidekriitikko matkaa rikkaan liikemiehen kartanolle uunituore sydänystävä mukanaan.
Liberaalisti totuuteen suhtautuva taidekriitikko (Claes Bang) matkaa rikkaan liikemiehen kartanolle uunituore sydänystävä (Elizabeth Debicki) mukanaan. Perillä avautuva lautapeli on yhtäläisissä määrin totta ja valetta, mutta kysymys kuuluu voittaako lopulta satu vai salajuoni.
Kiehtovan arvoituksellisesti avautuva kertomus pitää yllä mielenkiintoa eksentrisillä hahmoillaan ja kauas tavanomaisuudesta tähtäävillä päämäärillään, joita on helppo arvailla, mutta vaikea ymmärtää ja mahdotonta ennakoida. Vakaalla kädellä loihdittu film noir -henkinen eepos välttää täpärästi teennäisyyden karikot ja taittelee auki satumaisen tutkielmansa tenhoavasti viimeistä tappavaa paperihaavaa myöten. Tämä olisi helposti voinut jäädä uniseksi ja teeskenteleväksi, mutta lopputulos on viihdyttävän arvaamaton ja niin tarinaltaan kuin audiovisuaaliselta kuosiltaan viitseliäästi punottu.
Elokuva perustuu Charles Willefordin romaaniin "The Burnt Orange Heresy" (1971).
Komea kuva maalaa miljöönsä Milanosta Como-järvelle ja lopulta New Yorkiin asti taidekriitikon innolla. Musta on vähintäänkin mustaa, valkoinen valkoista ja valo siinä välissä häilyvän maalauksellista. Vakaa jälki on väritoistoa ja yksityiskohtien erottelukykyä myöten komeaa.
Tarkkaavaisesti tapahtumien mukana elävä ääniraita luo rauhallisen vetoavan äänimaiseman, jossa risahdus kertoo enemmän kuin rysähdys ja dialogi leikkaa ilmaa veitsen lailla. Äänimaisema on hillitty, hallittu ja koukuttava kaikessa harkitussa eleganssissaan.