Ang Lee yrittää tehdä Hul­kis­ta syväl­li­sen toi­min­tad­raa­man, jos­sa Ban­ne­rin men­nei­syy­teen on la­dat­tu sy­viä trau­mo­ja. Har­mi vain, että ve­tis­te­ly pomp­paa esiin höy­hen­sar­jan hölmöi­lystä ja it­se­riit­toi­ses­ta ry­mis­te­lystä yhtä var­mas­ti kuin se en­ti­sai­ko­jen ni­mi­kai­ma-s­how­pai­ni­ja pai­das­taan. Tällä­kin Hul­kil­la pai­ta re­peää, mut­ta bok­se­rit sentään ve­nyvät ja­las­sa, vaik­ka uk­ko pyö­rittää tank­kia pii­pus­ta, loik­kii kil­paa pa­ris­to­pu­pun kans­sa ja höy­ryää kuin Ter­mi­na­tor kon­sa­naan.

Jen­ni­fer Con­nel­ly on ylipä­tevä ja muo­dol­li­ses­ti nap­pi­va­lin­ta ke­vyeen roo­liin­sa, jon­ka yk­siu­lot­tei­suut­ta ei pidä kri­ti­soi­da lii­kaa kun ky­seessä on kui­ten­kin vain sar­ja­ku­va­hah­mo. Sen si­jaan Nick Nol­te on jo täy­sin tur­has­sa roo­lis­sa Ban­ne­rin isänä, jon­ka toi­min­taa eivät tun­nu sää­te­levän edes hyvän kä­si­kir­joi­tuk­sen lait.

Hyvän tri­via-ky­sy­myk­sen elo­ku­vas­ta ai­na­kin sai­si, sillä tässä lie­nee yk­si eri­koi­sim­mis­ta oh­jaa­jan ca­meo-e­siin­ty­mi­sistä: tie­to­ko­neel­la teh­ty Hulk on piir­ret­ty Leen it­sensä suo­rit­ta­man eleh­dinnän pääl­le.