Ryhmä X:n seik­kai­lut siir­tyvät pait­si kol­man­teen ulot­tu­vuu­teen en­simmäi­sen ai­don 3D-ver­sion myötä myös neljän­teen ulot­tu­vuu­teen ai­ka­mat­kai­lun va­raan ra­ken­tu­van ta­ri­nan myötä. An­keas­sa lä­hi­tu­le­vai­suu­des­sa ase­teol­li­suu­den ke­hittämät tap­pa­ja­ro­bo­tit jah­taa­vat mu­tant­te­ja maail­man ympä­ri, jo­ten van­ho­jen vi­hol­lis­ten on täy­ty­nyt yh­distää voi­man­sa yh­tei­sen hyvän ni­missä. Ai­ka pa­ran­taa haa­vat, jo­ten tu­le­vai­suu­des­sa pro­fes­so­ri Xa­vier ja Mag­ne­to ovat ystä­viä, mut­ta nyt ai­ka­ji­pon vuok­si Wol­ve­ri­nen täy­tyy kor­ja­ta heidän vä­linsä pi­ka­vauh­tia myös vuon­na 1973.

Ma­keal­ta hu­vi­puis­toa­je­lul­ta mais­tu­va seik­kai­lu lin­koaa hy­vin yh­teen toi­min­taa ja draa­ma. Su­van­to­ja ei mat­kan var­rel­le on­nek­si mah­du, mut­ta sil­ti hah­mo­jen vä­lil­le syn­tyy mu­ka­vas­ti jän­nit­teitä ja eloa — ol­koon­kin, että näitä ei juu­ri eh­ditä rat­koa ta­pah­tu­mien tuok­sin­nas­sa. Sa­maan ai­kaan efek­ti­sir­kus on mie­li­ku­vi­tuk­se­kas­ta ja näyttävää, mut­ta myös ko­he­rent­tia ja hal­lit­tua. Myös suh­tau­tu­mi­nen ai­ka­mat­kai­luun on vir­kistävän suo­ra­vii­vais­ta ja on­gel­ma­ton­ta.

Ko­li­kon kääntö­puo­le­na on, että pir­telö mais­tuu hätäi­sen mo­nio­sai­sel­ta se­koi­tuk­sel­ta, jol­la ei juu­ri ole pai­noar­voa. Mo­net elo­ku­van ai­nek­set tun­tu­vat tu­tuil­ta muis­ta sci­fi-e­lo­ku­vis­ta, mut­ta näi­den yh­dis­telmä on on­nek­si ener­gi­nen ja viih­dyttävä. Elo­ku­van suu­rin yllä­tys on sen lop­pu­rat­kai­su, jo­ka tun­tuu nol­laa­van mo­nia aiem­pien elo­ku­vien ta­pah­tu­mia. Aiem­pien elo­ku­vien al­ta mat­toa kis­ko­van lop­pu­rat­kai­sun voi­si nähdä jo­pa ko­ko sar­jan päätök­senä, mut­ta sar­ja­ku­vien maail­mas­sa asioi­hin ei tar­vin­ne suh­tau­tua näin mus­ta­val­koi­ses­ti.