En­nen oli huip­puoh­jaa­jia ja –näyt­te­lijöitä. Ny­kyään vä­hemmän. Kat­so­mo se vas­ta syyl­li­siä vi­li­see­kin, kun elo­ku­va­tai­de kol­kut­te­lee kis­koil­la si­vu­rai­teil­le.

Täl­lai­sia aja­tuk­sia herättää elo­ku­va Ju­na. Suo­ra­vii­vai­sen jän­ni­tyk­sen ja yh­teis­kun­nal­li­sen ee­tok­sen yh­distäjänä mes­ta­rik­si ke­hit­ty­neen John Fran­ken­hei­me­rin kä­sissä on jän­nittävä ja per­soo­nal­li­nen kä­si­kir­joi­tus. Kun näyt­te­lijä­kaar­ti on ai­kan­sa pa­ras­ta ryy­di­tet­tynä pa­ril­la le­gen­dal­la (mah­ta­va Mic­hel Si­mon), kat­so­ja kiittää.

Pa­ri päivää en­nen Pa­rii­sin va­pau­tus­ta tai­teen­tun­ti­ja evers­ti von Wold­heim (kiih­keän us­kot­ta­va, ai­na bril­jant­ti Paul Sco­field) päättää kus­ka­ta rans­ka­lais­ten “­rap­pio­tai­teen” aar­teet (De­gas, Re­noir, Pi­cas­so, Laut­rec, Gau­guin…) ju­nal­la Sak­saan. Vas­ta­rin­ta­liik­keen mie­het val­tion­rau­ta­teillä saa­daan va­kuu­te­tuk­si las­tin tär­key­destä. Har­mai­den ai­vo­so­lu­jen lisäk­si tehtävä vaa­tii kym­me­nittäin kuo­lo­nuh­re­ja. Lo­pul­ta tehtävä jää yh­den mie­hen har­teil­le. Lii­ken­nepääl­likkö La­bic­he (Burt Lan­cas­ter) ei an­na pe­rik­si, vaik­ka ei tai­tees­ta mitään ymmärräkään.