Ja­pa­ni­lai­sen ani­men suur­mes­ta­rin Hayao Miya­za­kin kym­me­nes pitkä piir­ro­se­lo­ku­va Po­nyo ei ehkä ole yhtä vi­suaa­li­ses­ti näyttävä kuin aiem­mat, mut­ta vä­lillä on­kin syytä ot­taa hap­pea ja pa­la­ta in­tii­mimpään ja in­hi­mil­li­sempään tun­nel­moin­tiin.

Po­nyo on an­ti­ra­sis­min ikiai­kai­sen klas­si­kon, H.C. An­der­se­nin sa­dun Pie­nen me­ren­nei­don, muun­nos. Pik­ku­ka­la ha­luaa elää maan pin­nal­la So­su­ke-po­jan kans­sa. Ai­to rak­kaus voi pe­las­taa maail­man.

Oh­jaa­jal­le tu­tut tee­mat ovat luon­non vaa­li­mi­nen, su­vait­se­vai­suus ja lap­sen kah­lit­se­mat­to­man mie­li­ku­vi­tuk­sen ihai­lu. Va­ka­vam­paa taus­tasä­vyä luo­daan, kun tar­vit­ta­vaa dra­ma­tiik­kaa saa­daan tsu­na­min kou­ris­sa. Ta­val­laan elo­ku­va toi­mii yhä ylei­sem­min uh­kaa­vien luon­non­ka­tast­ro­fien lem­peänä te­ra­pia­na. Niitähän riit­ti DVD-jul­kai­sun ai­kaan Hai­tis­ta Chi­leen.