Samasta muotista valettuja supersankaritarinoita on valkokangas täynnä, mutta aina silloin tällöin massasta nousee omaperäinen yllättäjä.
Samasta muotista valettuja supersankaritarinoita on valkokangas täynnä, mutta aina silloin tällöin massasta nousee omaperäinen yllättäjä. Tällainen on 1930-luvun radiokuunnelmasta polveutuva "vihreä herhiläinen", joka rikkoo kliseet vetreän ivallisesti antamalla hyvikselle lentävän huumorintajun ja peiteroolin pahiksena.
Takinkäännön motivaatio on yhtä ovela kuin ilmeinenkin: pahikset tietävät, että hyviksen on aivan pakko toimia aina tietyllä tavalla, ja näin noheva konna pääsee aina pakoon viimeistään sivullisia uhkaamalla. Mutta entä jos hyvis omaksuisi peiteroolin rikollisena ja haastaisi konnat näiden omilla keinoilla? Jos sankarin peiterooli ei olisikaan tavis, vaan koko maailman tuntema superkonna. Ja vielä harhautuksen maksimoimiseksi todellinen sankari olisikin sankarin apupoika ja operaation aivot kriminologian ja journalismin taustan omaava sihteeri — jälkimmäinen vielä roolistaan täysin tietämättömänä.
Koomikko Seth Rogenin ruumillistama sankari on playboy-vätys, joka huomaa tilaisuutensa tulleen kun edesmenneen isän japanilaisesta autonkuljettajasta kuoriutuu taistelulajit ja asemekaniikan hallitseva yhden miehen armeija. Tämän idän ihmeen imussa hänestäkin voi tulla supersankari. Seikkailumieli on paikallaan, joten ehkä taidotkin seuraavat perässä.
Räjähtävän hauskasti käynnistyvä sankariparodia tarjoilee puoliväliinsä asti ensiluokkaista viihdettä. Hilpeästi vinoutunut asetelma ja tavanomaisesta poikkeava huulenheitto kiehtovat, ja virkeä visuaalinen ilme matrixeja onnistuneesti varioivine hidastuksineen toimivat nikottelematta. Hyvin vahvan alun jälkeen seikkailu alkaa sakata puolivälin tienoilla, jolloin myös vitsilaari alkaa ehtyä, mutta kokonaisuus kinkkaa kuitenkin vielä tyydyttävästi maaliin asti.
Superlatiivinen, synkkä tai jännittävä tämä elokuva ei ole, mutta omaperäinen ja viihdyttävä tapaus ehdottomasti. Muihin genren viime aikojen "erilainen nuori" -kuvauksiin (mm. Watchmen, Hancock ja Ironman) verrattuna Herhiläinen liikkuu paljon lähempänä ruohonjuuritasoa, mutta teoriassa koko köörin voisi kuitenkin bongata samasta lähiöbaarista.
Visuaalisesti virkeä kuva on myös teknisesti erinomainen. Kuvaus heittäytyy ajoittain suorastaan runolliseksi visuaalisia elementtejä yhteen punomalla ja kaikessa on värikylläistä palettia ja erottelevaa toistoa myöten viimeistelty leima. Häviöttömästi tallennettu ääniraita pysyy ketterästi mukana ja on paitsi tilava myös vaaditun yrmy, vaikkei suoranaisesta efektisirkuksesta olekaan kyse.
Ekstroissa MovieIQ-triviaraita, asiallinen kommenttiraita (ohjaaja, Seth Rogen ja toinen käsikirjoittaja Evan Goldberg), poistettuja kohtauksia (27 min.), pilailua (7 min.) ja koosteet ohjaajan visiosta (10 min.), käsiksestä (11 min.), autosta (7 min.), stunteista (8 min.), Katon roolituksesta (6 min.) ja tuhokohtauksista (14 min.). Pakan pohjalla vielä leikkaa oma leffa -toiminto ja BD-live. (IJ)