Gaspar Noé on julkaissut neljännen elokuvansa.
Gaspar Noé on julkaissut neljännen elokuvansa. Omaehtoisen kuvataiteen kärkikaartilainen ei turhaa kiirettä pidä, edeltävästä täyspitkästä on kulunut aikaa viitisen vuotta. Oli Noén tuotannosta mitä mieltä tahansa, miehen elokuvat ovat olleet omiaan keskustelunavaajiksi. Niin on myös Love. Jopa kotimaassaan Ranskassa, tuossa suvaitsevaisuuden Kultalassa, filmi on joutunut tarkan syynin alle.
Murphy rakastaa naisia. Tarkennettuna, hän rakastaa naisia niinä hetkinä, jolloin todellisuus ei iske kasvoille. Hän rakastaa naisia pehmeine ihoineen, paljaina, sängyn päälle laskettavina koriste-esineinä. Hän rakastaa naisia kuiskatessaan näiden korviin korulauseita hekuman hetkellä.
Murphyn maailmassa rakkaus ei ole mukana tahtomattomissa jälkeläisissä, raskaustesteissä, rikkoutuneissa kondomeissa – eikä varsinkaan samoista naisista kilpailevissa miehissä. Murphyn maailmassa mustasukkaisuus on miehen yksinoikeus – siinä missä pettäminenkin. Noén luoma visio rakastamisen vaikeudesta on, ainakin ranskalaisen elokuvan ystävälle, entuudestaan tuttu.
Love on kertakaikkisen tarkkanäköinen dokumentaatio narsistisen, penisaivoilla varustellun miehen käytöksestä. Murphy nauttii ulkomuotojen ja karisman mahdollistamasta suosiosta upeiden naisten keskuudessa. Toisaalta hän painii epäonnistumisten täyttämän historiansa kanssa, kykenemättä täysin parantumaan. Love on nähtävä puhtaasti omaelämäkerrallisena. Noé alleviivaa joka käänteessä elokuvansa henkilökohtaisuutta.
Aikajana sekoittuu. Noé on leikannut Murphyn parisuhteet taitaen limittäin, kunkin suhteen vaiheita toisiin peilaten. Katsoja pystyy arvioimaan Murphyn henkisen kehittymättömyyden ja kyvyn muutokseen vuosien spektrissä.
Päähenkilön puhuvaa ja ajattelevaa päätä tarkastellaan edestä ja takaa, lähikuvat täyttävät yli kaksituntisen elokuvan kokonaan. 3D nostaa pään ulos taustakankaasta, luoden onnistuneen maailman katsojan ja Murphyn välille. Kolmiulotteinen esitysmuoto tuo myös oman humoristisen lisänsä etenkin penetraatio- sekä ejakulaatiokohtauksiin. Aiheen naurettavaksi mahdollistaminen taistelee Loven perimmäisiä tarkoituksia vastaan.
Rakastelukohtaukset jaottelevat elokuvaa, rytmi muodostuu yksinpuheluiden ja pitkien yhdyntöjen vuoropuhelusta. Vastoin kuvitelmia, ruudun täyttävät ihmisruumiiden eroottiset sommitelmat rauhoittavat maalauksen lailla. Värien kavalkadi on runsas, kartta lämmin. Pikaisin ja likaisin wc-yhdyntä kuvataan samanarvoisena.
Cannesin kemuilla päivänvalon nähnyt Love esiteltiin suomalaiskatsojille marraskuun 2015 Night Visions –festivaaleilla. (VA)