O­dot­ta­mat­to­man na­pak­ka tril­le­ri Bos­to­nin ma­ra­to­nin pom­mi-is­kus­ta ja sen syyl­lis­ten kii­vaas­ta ta­ka-a­jos­ta. Mark Wahl­berg on po­lii­si, jo­ka jou­tuu ma­ra­to­nin maa­li­vii­val­le ri­pi­tys­tehtävänä, mut­ta pää­tyy ta­pah­tu­mien ar­mot­to­man imun myötä nii­den kes­ki­pis­tee­seen.

To­si­ta­pah­tu­miin jok­seen­kin us­kol­li­ses­ti pu­reu­tu­va elo­ku­va lisää vyyh­tiin Wahl­ber­gin fik­tii­vi­sen hah­mon, jo­ka vas­toin en­nak­ko-o­do­tuk­sia toi­mii hy­vin ja var­sin sen­si­tii­vi­ses­ti ker­ron­nan kiin­ne­pis­teenä. Wahl­ber­gin hah­mo on tässä lo­pul­ta on­nek­si vain yk­si ta­ri­nan mo­nis­ta hah­mois­ta, jois­ta mo­ni on lai­nat­tu to­del­li­suu­des­ta. Elo­ku­va­na tämä on­kin vä­kevä esi­tys, jo­ka an­taa us­kot­ta­van fil­ma­ti­saa­tion ai­hees­taan.

Niin ikään Wahl­ber­gin täh­dittämään, Ber­gin oh­jaa­maan ja to­si­ta­ri­naan poh­jau­tu­vaan Dee­pwa­ter Ho­ri­zo­niin ver­rat­tu­na tämä on ai­van eri maa­ta: is­kevä, us­kot­ta­va ja vii­meistään lop­pu­teks­tien myötä myös kos­ket­ta­va. Kaik­ki elo­ku­van hen­kilö­hah­mot ovat lo­pul­ta elä­viä, osa to­sielämään poh­ja­ten ja osa pie­ni­ne vir­hei­neen ja eri­koi­suuk­si­neen kou­kut­ta­vas­ti kynäil­tyinä. Yh­teis­kun­taa eheyttävä toi­von sa­no­ma on se­kin om­mel­tu ta­ri­naan tah­dik­kaas­ti, ja kir­pei­den me­ne­tys­ten tuo­mal­la oi­keu­tuk­sel­la lei­ka­ten. Tämä on mel­koi­nen yllä­tys oh­jaa­jal­ta, jon­ka re­per­tuaa­ria ovat hal­lin­neet ”­Batt­les­hip” ja ”­Dee­pwa­ter Ho­ri­zon”.